Kaupunkien kulutusperusteiset päästöt: uusi toimintamalli järjestelmälliseksi päästöjen vähentämiseksi

Kaupunkien asukkaiden kulutuksesta johtuvat päästöt ovat jopa kaksi tai kolme kertaa suurempia kuin kaupungissa tapahtuvan tuotannon päästöt. Silti kulutusperusteiset päästöt eivät ole toistaiseksi nousseet kaupungeissa yhtä vahvasti keskusteluun kuin tuotantoperusteiset päästöt.

Gaia loi Carbon Neutral Cities Alliance -kaupunkiverkostolle (CNCA) toimintamallin kulutusperusteisten päästöjen järjestelmälliseen vähentämiseen. Toimintamalli perustuu kaupunkien vaikutusmahdollisuuksiin kulutuspohjaisten päästöjen vähentämiseen ja ilmasto-oikeudenmukaisuuden huomioivien periaatteiden noudattamiseen. Tässä yhteydessä kulutusperusteisilla päästöillä tarkoitetaan kulutusperusteisia scope 3-päästöjä ja tarkemmin kulutuskategorioista tarkastelussa olivat ruuan, tekstiilien sekä kodinkoneiden ja elektroniikan kuluttaminen ja niistä aiheutuvat päästöt.

Toimintamalli perustuu tee-opi-mukaudu-periaatteeseen

Työssä huomattiin, että kaupunkien kulutusperusteisten päästöjen vähentäminen ei ole lineaarinen vaan jatkuva iteratiivinen prosessi, jossa tehdään toimenpiteitä, opitaan ja mukaudutaan kerättyjen tietojen, käytettävissä olevien välineiden ja teknologian sekä sidosryhmien panoksen perusteella. Tässä prosessissa (kuva alla) jotkin kaupungit saattavat päästä perille yhden kierroksen kautta, kun taas toiset saattavat hyötyä useista sidosryhmien kartoituskierroksista, lähestymistavan valinnasta, toimenpideyhdistelmien muotoilusta ja toiminnan koordinoinnista.

Monipuolinen työkalupakki kaikille kaupungeille

Gaian työssä luoma toimintamalli sisältää kaupungeille seitsemän vaihetta kulutusperusteisten päästöjen järjestelmälliseen vähentämiseen. Toimintamalli voi auttaa kaupunkeja ottamaan ensimmäiset käytännön askeleet kohti kulutusperusteisten päästöjen vähentämistä, sekä helpottaa jo toteutettujen toimenpiteiden takautuvaa validointia ja ennakoivien mukautusten tekemistä.  Toimintamallia voidaan käyttää perustana kulutusperusteisten päästöjen vähentämisprosessille tai inspiraationa tietyille toimenpiteille. Yhdistelemällä eri vaiheita, sopii toimintamalli sekä kaupungeille, joilla kulutusperusteisten päästöjen vähennystyö on jo pidemmällä, ja jotka ovat esimerkiksi jo laatineet kulutusperusteisen päästöinventaarion sekä kaupungeille, jotka ovat ottamassa vasta ensimmäisiä askeleitaan kulutusperusteisten päästöjensä ymmärtämiseksi.

Esittelemme seuraavaksi toimintamallin vaiheet tarkemmin. Koko prosessin tarkemmat tiedot löydät raportistamme.

Vaihe 1: Valmistelu

Ensimmäisessä vaiheessa kaupunkien on hyvä sisäistää kulutuspohjaisten päästöjen vähentämisen volyymi ja tärkeys sekä sitouduttava tekemään toimenpiteitä vähentääkseen päästöjään. Vaikka kulutuspohjaiset päästöt eivät olisi olleet systemaattisesti kaupunkien työlistalla, niin usein monessa kaupungissa on jo tehty jonkinlaisia toimenpiteitä niiden vähentämiseksi, eli harvoin tarvitsee aloittaa ihan nollasta. Alkuun onkin hyvä selvittää ja luoda kokonaiskuva mitä kaupungissa on jo tehty kulutusperusteisten päästöjen vähentämiseksi. Kaupunkien tulee myös tunnistaa olennaiset sidosryhmät, joilla on ratkaiseva rooli päästöjen vähentämisessä.

Vaihe 2: Ilmasto-oikeudenmukaisuuden sisällyttäminen kaupungin toimintaan

Ilmasto-oikeudenmukaisuuden sisällyttäminen ei oikeastaan tarkoita prosessimaisten askelten ottamista, vaan kokonaisvaltaista lähestymistapaa, ajatusmallia ja aitoa sitoutumista toimintatapaan, joka johtaa osallistavampiin ja siten tehokkaampiin ilmastotoimiin. Ilmasto-oikeudenmukaisuuden sisällyttäminen kaupungin toimintaan edellyttää, että kaupungilla on käsitys sen haavoittuvista yhteisöistä ja heidän kohtaamistaan haasteista. Haavoittuvuus voi liittyä muun muassa tuloihin, kansalaisuuteen, etnisyyteen, sukupuoleen, ikään tai vammaisuuteen.

Haavoittuvaisten yhteisöjen ymmärryksen kautta kaupungin tulisi:

1) tuoda oikeudenmukaisuus poliittisen päätöksenteon ytimeen, esimerkiksi johdon sitoutumisen tai ilmasto-oikeudenmukaisuutta käsittelevän työryhmän avulla;

2) lisätä haavoittuvien yhteisöjen vaikutusmahdollisuuksia ja vähentää osallistumisen esteitä, muun muassa tarjoamalla useita osallistumiskanavia ja korvaamalla osallistujien ajankäyttö;

3) arvioida toimenpiteiden ja strategioiden mahdolliset haavoittuviin yhteisöihin kohdistuvat vaikutukset.

Vaihe 3: Lähestymistavan valitseminen päästövähennystoimille ja päästöinventaariolle

Käytännössä kaupunki voi valita syvemmän tai kevyemmän lähestymistavan kulutusperusteisten päästöjen vähentämiseen riippuen omasta tavoitetasosta sekä käytettävistä resursseista ja päästötietojen saatavuudesta. Toimintamallissa tarkemmin esiteltyä syvempää lähestymistapaa suosittelemme, mikäli kaupunki haluaa ottaa johdonmukaisen ja systemaattisen kokonaisotteen päästöjen vähentämiseen. Syvempi lähestymistapa edellyttää kulutusperusteisten päästöjen toimintasuunnitelman sekä säännöllisesti päivitettävän kulutusperusteisen päästöjen inventaarion laatimista.

Päästöjen vähentämistyön käynnistäminen ei kuitenkaan aina edellytä laajan toimintasuunnitelman tai päästöinventaarion tekemistä. Toimintamallin kevyemmässä lähestymistavassa kaupungit voivat kohdistaa toimenpiteensä tutkimuksissa päästöintensiivisiksi todettuihin kulutusluokkiin ja tuotteisiin (esim. elintarvikkeet ja liha). Muutamien indikaattoreiden seuranta voi toimia ponnahduslautana kohti kattavampaa kulutusperusteisten päästöjen toimintasuunnitelmaa ja säännöllisesti päivitettävää päästöinventaariota.

Vaihe 4: Vertailuvuoden valinta ja päästöinventaarion laskeminen

Kulutusperusteisille päästöille voi tehdä päästöinventaarion kolmella eri menetelmällä. Siihen, minkä menetelmän yksittäisen kaupungin kannattaa valita, vaikuttaa asetetut tavoitteet, valittu lähestymistapa ja päästötietojen saatavuus.

1) Ylhäältä alaspäin suuntautuvassa lähestymistavassa (top-down) kansalliset tilastot toimivat lähtökohtana paikallisten kulutustottumusten kuvaamiselle. Tässä lähestymistavassa päästötietojen hankkiminen on yksinkertaisempaa, mutta lähestymistapa on karkeampi, eikä se anna yksityiskohtaista tietoa kaupungin toimenpiteiden vaikutuksista paikalliseen kulutukseen.

2) Alhaalta ylöspäin suuntautuvassa lähestymistavassa (bottom-up) paikallista kulutusta seurataan kyselytutkimusten ja tarkempien paikallisten kulutustietojen, kuten jätehuoltopalveluiden ruokajätteen määrän tai kaupallisten kulutustietojen, avulla. Lähestymistavalla voidaan arvioida kaupungin toimenpiteiden vaikutuksia paikalliseen kulutukseen, mutta päästötietojen kerääminen vaatii enemmän resursseja.

3) Hybridilähestymistavassa yhdistyvät molemmat yllä mainitut lähestymistavat, eli laajamittaiset kansalliset tilastot ja paikalliset kulutustiedot. Hybridilähestymistavalla pyritään löytämään tasapaino, yleensä täydentämällä ylhäältä alaspäin -lähestymistapaa hankkimalla tarvittaessa tarkempia alhaalta ylöspäin -aineistoa paikallista kulutusta vähentävien toimenpiteiden suunnittelun ohjaamiseksi. Sen vuoksi kaupungit usein pitävät hybridilähestymistapaa toimivimpana ja tätä myös tyypillisesti Gaiassa suosittelemme lähestymistavaksi.

Kaupungin päästökehityksen ja tavoitteiden saavuttamisen ymmärtämiseksi usein kaupungin päästömääriä verrataan valitun vertailuvuoden päästöihin. Vertailuvuoden tulisi edustaa kulutuksen tavanomaisia päästötasoja. Näin ollen esimerkiksi 2020–2021 ei ole hyvä valinta vertailuvuodeksi Covid-19-pandemian vuoksi.

Vaihe 5: Tavoitteiden asettaminen

Kaupungit voivat asettaa määrällisiä tai laadullisia tavoitteita kulutusperusteisten päästöjen vähentämiseksi riippuen käyttötarkoituksesta. Määrällisten tavoitteiden asettaminen antaa tietoa toimenpiteiden suunnitteluun ja seurantaan, kun laadulliset tavoitteet sopivat opetuksellisiin tai sitouttamiseen tähtääviin tarkoitusperiin. Molemmat ovat tärkeitä. Lähtökohtaisesti syvempi lähestymistapa tukee määrällisiä tavoitteita, koska tarkat päästömäärät ovat tiedossa. Laadullisia tavoitteita hyödynnetään tyypillisesti silloin, kun on valittu kevyempi lähestymistapa. Laadulliset tavoitteet on helpompia asettaa ja ne voivat auttaa saamaan asiat ”liikkeelle” ennen varsinaista laajempaa päästölaskentaa, joka vaaditaan määrällisten tavoitteiden asettamiseksi.

Vaihe 6: Toimenpiteiden suunnittelu kulutusperusteisten päästöjen vähentämiseksi

Kaupunkien vaikutusmahdollisuudet kulutusperusteisten päästöjen vähentämiseen voidaan jakaa neljään eri toimenpideluokkaan. Kaupunki voi rohkaista kestävään elämäntapaan viestintä- ja sitouttamiskampanjoiden avulla. Toisaalta se voi mahdollistaa muutosta tarjoamalla resursseja tai asiantuntija-apua. Kaupunki voi soveltaa rajoituksia esimerkiksi kaavoituksella, joilla halutut tulokset saadaan toteutumaan. Kaupunki voi myös aktiivisesti toimia edunvalvojana, jotta lainsäätäjät ja markkinat tukevat kestävää elämäntapaa.

Tehokkaimmat toimenpidesuunnitelmat yhdistelevät useita eri toimenpideluokkia. Paikallinen konteksti ja kaupungin valitsema tavoitetaso määräävät sopivimman toimenpideyhdistelmän.

Vaihe 7: Edistymisen seuranta

Mikäli kaupunki on valinnut syvemmän lähestymistavan, siinä kulutusperusteisten päästöjen ja kulutustottumusten kehittymisen järjestelmällinen seuranta edellyttää päästöinventaarion säännöllistä päivittämistä 2–5 vuoden välein. Päivityksessä on otettava huomioon laskentamenetelmien kehittyminen ja päästötietojen saatavuudessa tapahtuvat muutokset. Kevyemmässä lähestymistavassa taas säännöllisesti päivitettävät päästöintensiivisten kulutusluokkien ja tuotteiden indikaattorit toimivat edistyksen mittareina. Näitä indikaattoreita voidaan hyödyntää myös syvemmässä lähestymistavassa päästöinventaarion osana seurattaessa edistystä, jota voi olla vaikea havaita muuten.

Kuntien ja kaupunkien kestävyystoimien ristikkäisvaikutukset: parempaa päätöksentekoa ja suurempaa vaikuttavuutta | Gaia.fi
Ilmaston lämpenemistä hillitsevä kierto- ja jakamistalous kasvaa nopeimmin kaupungeissa | Gaia.fi
Vihreä siirtymä vaatii rahoitusalalta oikeudenmukaisuuden tarkastelua | Gaia.fi
Kaupungeille uusi toimintamalli: Kulutuspohjaisten päästöjen vähentäminen luo suuntaa tulevaisuuden ilmastotyölle | Gaia.fi