Energiaköyhyys Suomessa – onko sitä?

Energian hinta kasvoi viime talvena rajusti ja yllättäen. Poikkeuksellisesti myös osassa suomalaisia kotitalouksia koettiin tilanne, jossa lämmityskulut ja muut energiakustannukset veivät merkittävän osuuden käytettävissä olevista tuloista. Täten energiaköyhyys mahdollisesti nosti päätään myös Suomessa. Aihe on ajankohtainen, sillä suunnitteilla oleva EU:n energiatehokkuusdirektiivin päivitys ohjaa jäsenvaltioita reagoimaan energiaköyhyyteen. Vaikka suomalainen sähköntuotanto on edennyt vakaammaksi, ei uusien poikkeustilanteiden mahdollisuutta sähkömarkkinoilla voida sulkea pois. Energiaköyhyys tulee suurella todennäköisyydellä nousemaan jatkossa voimakkaammin poliittiseen keskusteluun.

Energian hinnan äkillinen nouseminen tuntuu kaikkien kukkarossa, mutta se voi myös syöstä kotitalouksia energiaköyhyyteen. Energiaköyhyydellä tarkoitetaan yleensä kyvyttömyyttä suoriutua välttämättömistä lämmitys- ja sähkökustannuksista, mutta yhtä vakiintunutta määritelmää sille ei ole. Energiaköyhyyden juurisyinä pidetään pienituloisuutta, energiamenojen (liian) suurta osuutta kotitalouden menoista sekä rakennusten ja laitteiden huonoa energiatehokkuutta. Energiaköyhien suomalaisten tarkan määrän määrittely on kuitenkin haastavaa yksiselitteisen kuvauksen ja tilastoinnin puutteesta johtuen.

EU ohjaa jäsenmaita reagoimaan

EU uudistaa energiatehokkuusdirektiiviä tavalla, joka tuo uusia velvoitteita ja tavoitteita jäsenmaille. Direktiivi sisältää myös energiaköyhyyden vastaisia tukitoimenpiteitä. EU katsoo, että energiaköyhyyttä tulee torjua reagoimalla sen juurisyihin rakenteellisilla ja kohdennetuilla toimilla, erityisesti energiatehokkuutta parantamalla.

Asia on EU:lle tärkeä, sillä energiaköyhyyden torjuminen on osa reilua vihreää siirtymää, jossa ilmastotoimien, kuten energiapoliittisten päätösten toteuttaminen ei kohtele eri ihmisryhmiä epäoikeudenmukaisesti. Vaikka energiatehokkuutta on totuttu tarkastelemaan ensisijaisesti ilmastonäkökulmasta, tuo energiaköyhyys keskusteluun myös sosiaalisen kestävyyden näkökulman.

EU-tasolla tarkasteltuna energiaköyhyyden määrittely ja sen torjumiseen tähtäävät toimenpiteet eivät ole kuitenkaan yksiselitteisiä. EU:n jäsenvaltiot ovat erilaisia esimerkiksi ilmaston, yleisen energiajärjestelmän, paikallisen kiinteistökannan sekä sosiaalitukijärjestelmän näkökulmasta. Suomen kannalta on ensiarvoisen tärkeää ymmärtää, onko kansallisesti olemassa sellaista energiaköyhyyttä, jota sosiaaliturvajärjestelmämme ja muu olemassa oleva tukijärjestelmämme ei kykene nykyisellään riittävissä määrin ottamaan huomioon.

Suomessa energiaköyhyyttä ei erotella köyhyydestä

Suomen ilmastopaneelin mukaan energiaköyhyys on jäänyt Suomessa poliittisessa päätöksenteossa ja julkisessa keskustelussa vähälle huomiolle, ja Suomessa tarvitaan lisää tutkimusta energiaköyhyyden ilmenemisestä.

Suomessa energiaköyhyyden tilanteen voidaan kuitenkin lähtökohtaisesti arvioida olevan melko hyvä verrattuna moneen muuhun EU-maahan, sillä sosiaaliturvajärjestelmämme tukee köyhimpiä tavalla, joka kattaa myös energiakustannuksia – esimerkiksi asumistuen, perustoimeentulotuen ja tuetun asumisen kautta.

Aikaisemmissa selvityksissä on kuitenkin tunnistettu, että energiaköyhyysriskissä olevia henkilöitä ovat erityisesti haja-asutusalueella asuvat, esimerkiksi suurissa öljylämmitteisissä pientaloissa asuvat pienituloiset. He ovat usein myös ihmisiä, joilla ei ole mahdollisuutta investoida energiaremonttiin edes erilaisten energiaremonttitukien motivoimana. Tilannetta pahentaa entisestään asuntomarkkinoiden eriytyminen alueellisesti. Asuntomarkkinat ovat jäykistyneet erityisesti asutuksellaan harvenevilla seuduilla, joissa energiaköyhyyden riskikategoriaan kuuluvista kiinteistöistä monen oletetaan sijaitsevan.

Sosiaaliturvajärjestelmämme on suunniteltu tukemaan kaikkein köyhimpiä. Toisaalta kotitalouksien energiatuet, jotka on kohdistettu investointeihin, joilla otetaan uusiutuvia energiantuottomuotoja käyttöön, vaativat investoinnin omarahoitusosuutta. Tämä voi johtaa tilanteeseen, jossa kotitalouksien energiaremonttitukia voivat käyttää vain taloudellisesti vakaalla pohjalla olevat kotitaloudet.

Myös ilmastonmuutos voi tuoda uusia näkökulmia suomalaiseen energiaköyhyyteen

Energiaköyhyyteen Suomessa nousee myös uusia näkökulmia ilmastonmuutoksen edetessä. Kotitalouksien energiakäyttö on keskittynyt talvikauden lämmitykseen, mutta kesien kuumentuessa syntyy tarve myös viilennykselle, jotta koti on asuinkelpoinen. Taannoisen suomalaistutkimuksen mukaan pitkään jatkunut helle lisää vanhusten kuolleisuutta 21 %, joten terveysvaikutukset on huomioitava. Asuntoja on voitava viilentää, mutta myös viilennyslaitteisto käyttää energiaa. Suomalainen asuntokanta on rakennettu pääosin lämmityksen ehdoilla eikä viilennystä ole otettu esim. 1950-1970 -luvulla rakennetuissa taloissa huomioon.

Lisää tietoa suomalaisesta energiaköyhyydestä tarvitaan

Energiaköyhyyteen reagoiminen on tärkeä osa reilun vihreän siirtymän toteuttamista, ja tulevaisuudessa energiatehokkuusdirektiivi velvoittaa myös Suomea toimimaan energiaköyhyyden vähentämiseksi. Onkin ensiarvoisen tärkeää saada lisää tietoa energiaköyhyydestä myös Suomessa, jotta mahdollisia tukitoimenpiteitä voidaan kohdistaa oikealla tavalla oikeisiin väestöryhmiin. Parhaimmillaan tukitoimilla voidaan torjua yhtä aikaa ilmastomuutosta ja energiaköyhyyttä ja mahdollistaa oikeudenmukainen vihreä siirtymä.

Vihreä siirtymä vaatii rahoitusalalta oikeudenmukaisuuden tarkastelua | Gaia.fi
Sähkömarkkinat: kuluttaja-asiakkaiden rooli kasvaa | Gaia.fi