Hallitustenvälinen ilmastonmuutospaneeli IPCC (Intergovernmental Panel on Climate Change) julkaisi viime viikolla vuosien tutkimustyöhön pohjautuvat johtopäätökset kuudennessa yhteenvetoraportissaan. Raportin pääviesti on selvä: aikaikkuna globaalin lämpötilan nousun pitämiseksi alle puolentoista asteen on sulkeutumassa ja tässä tavoitteessa epäonnistuminen aiheuttaa dramaattiset muutoksia elinympäristössämme.
Tuore yhteenvetoraportti kiteyttää kahden viime vuoden aikana ilmestyneiden ilmastonmuutoksen luonnontieteellistä taustaa, vaikutuksia, sopeutumista ja hillintää käsittelevien osaraporttien havainnot, ja siten päättää kansainvälistä ilmastokeskustelua muokanneen IPCC:n kuudennen arviointisyklin synkän toiveikkaisiin tunnelmiin.
Mahdollisen seitsemännen IPCC yhteenvetoraportin ilmestyessä 2030 globaalien päästöjen kehitysuran on näytettävä hyvin erilaiselta kuin tänään. Seuraavaa junaa on turha jäädä odottamaan, sen kyydissä emme enää ehdi tekemään riittävästi toimia pahimman välttämiseksi. Tiedeyhteisö on hoitanut tehtävänsä riittävän hyvin, viimeistään nyt on tekojen aika.
Hyviä uutisia: juna ei mennyt ihan vielä!
Kustannustehokkaat keinot ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi ovat jo nyt ihmiskunnan ulottuvilla, uusia teknologioita kehitetään jatkuvasti niille sektoreille, joissa päästöjen vähentäminen erityisen hankalaa ja rahoitusmarkkinassa liikkuva pääoma riittää kuromaan kiinni nykymenoa ja 1,5 -asteen tulevaisuutta erottavan investointivajeen. Lisäksi meillä on tietoa siitä, millaiset päätökset ovat välttämättömiä siirtymän mahdollistamiseksi ja miten edistää oikeudenmukaista kestävyysmurrosta politiikan keinoin. Mikä siis estää meitä toimimasta?
Sama kysymys toistuu myös ilmastonmuutoksen globaaleihin vaikutuksiin sopeutumisesta keskusteltaessa. Päästövähennyksiin tähtäävien ratkaisujen tapaan IPCC nostaa sopeutumismekanismien käyttöönottoa estäviksi seikoiksi taloudelliset, poliittiset tai sosiaaliset tekijät liian pitkälle ehtineiden elinympäristöissämme tapahtuneiden muutosten sijaan. On selvää, että ilmakehän hiilidioksidipitoisuuden pienentäminen ei yksin riitä, ja mittariksi ilmastotyön vaikuttavuuden arvioimiseksi tulisikin kiireen vilkkaan lisätä päästöjen vähentämisen ja hiilen sidonnan ohelle oman yritystoiminnan ja koko yhteiskunnan sopeutumisvalmiuksien kasvattaminen.
Ilmastotekojen vuorovaikutussuhteet muiden kestävyyshaasteiden kanssa ovat monimutkainen kokonaisuus, joita tiedeyhteisönkin on vaikea hahmottaa. Parhaassa tapauksessa ilmastotyöllä on kuitenkin huomattavia rinnakkaishyötyjä esimerkiksi viime aikoina päättäjienkin agendalle nousseen biodiversiteetin suojelemisen suhteen. Mielenkiintoisen erityisesti tästä vuorovaikutussuhteesta tekee se, että useat kustannustehokkaimmista ja eniten positiivisia liitännäisvaikutuksia tuovista sopeutumiskeinoista perustuvat juuri ekosysteemipalveluihin. Ratkaisut ilmastonmuutoksen vaikutuksesta kiihtyvään luontokatoon löytyvät luonnosta itsestään – kunhan olemme itse valmiita tekemään oman osamme sopeutumisen mahdollistamiseksi.
Asemalla notkuilijat on saatava vaunuihin ja liikkeelle
Tiedeyhteisö on hommansa hoitanut (ja vielä erittäin ansioituneesti) ja vakuuttavaa dataa on jo riittävästi saatavilla. Ratkaisuja ja rahoitusta on saatavilla, toki näiden tehostamista ja ohjaamista tulee edelleen kehittää. Tekosyitä ilmastotyön puutteelle on vaikea keksiä.
On myös hyväksyttävää todeta, että organisaatiossa ei joka vuosi selvitetä viimeistä arkkia myöten, montako tulostetta printterit syytävät ulos, kun merkittävät päästöt syntyvät esimerkiksi toimitusketjussa. Sen sijaan aktiivinen yhteistyö toimitusketjun kanssa yhteisten haasteiden taklaamiseksi huomioiden myös muita kestävyyshaasteita, voi olla paras investointi (myös riskienhallinnan näkökulmasta).
Niin ilmastonmuutoksen hillintään kuin siihen sopeutumiseenkin tähtäävien toimien osalta niiden ajoitus on merkittävä tekijä näiden investointien lopullisen kannattavuuden suhteen: tiedeyhteisö painottaa, että toimien viivästyessä niiden kulut kasvavat ja teho pienenee. Astimia on asetettu joka vaunun eteen. Jokohan nyt viimeisetkin saataisiin kyytiin?
Don´t let the green finance hype bluff you – the silver linings are not enough | Gaia.fi
Tuulivoima tuo Suomelle energiaomavaraisuutta, päästövähennyksiä ja merkittäviä vientimahdollisuuksia | Gaia.fi
Suomi voisi olla vihreän siirtymän muutosjohtaja – hyödynnämmekö mahdollisuuden? | Gaia.fi
Finland is part of the European Commission’s sustainable finance ecosystem | Gaia.fi
Kestävä rahoitus, ESG-riski, hiilijalanjälki, päästövähennystavoitteiden asettaminen, vaikuttavuusarviointi
saara.pohjalainen@gaia.fi
+358503591901
