Helsingin Sanomat julkaisi viime viikonloppuna Pekka Torvisen erinomaisen esseen, joka käsitteli paitsi maapallon tilaa, myös ihmisen ja luonnon välistä suhdetta. Kirjoitus oli osa lehden viimeaikaista panostusta ilmasto- ja ympäristöaiheisiin.
Hesarin aktiivisuus on vain yksi osoitus siitä, että ilmasto puhuttaa. Sen pitääkin puhuttaa. Ilmastokatastrofi ei ainoastaan uhkaa meitä, vaan se on jo käynnissä.
”Elämäntapamme pitäisi panna uusiksi alusta loppuun, ja aloittaa olisi pitänyt ainakin 29 vuotta sitten. Samaan aikaan kaikkeen toimintaamme linkittyy toinen globaali katastrofi, elonkirjon kato”, Torvinen kirjoittaa.
Ikävät tosiseikat eivät tarkoita sitä, että nyt on aika heittää kädet ilmaan ja alistua. Vaikka ilmastonmuutos on tosiasia, voimme yhä päättää siitä, miten se vaikuttaa meihin ja tulevien sukupolvien elämään. Mitä nopeammin luomme päästöttömän maailman, sitä valoisampi tulevaisuutemme on.
On entistä tärkeämpää, että kiihdytämme toimiamme kolmella tasolla: uudelleenrakentamalla maailman taloutta kestävän kehityksen periaatteiden pohjalta, varautumalla ilmastonmuutoksen väistämättömiin seurauksiin ja valmistautumalla estämään sään ääri-ilmiöiden vaikutuksia korvaamalla talouden ja yhteiskunnan rakenteita entistä kestävämmillä ratkaisuilla.
Hyvä uutinen on se, että tämä kaikki on täysin mahdollista. Jo nykyisellä teknologialla maailman kokonaispäästöjä voidaan vähentää kymmenellä gigatonnilla eli ilman että taloudet tai yhteiskunnat kärsivät. Päinvastoin. Oikein toteutettu vihreä siirtymä on suuri taloudellinen ja yhteiskunnallinen mahdollisuus, joka luo työpaikkoja ja kestävää kasvua.
Iloinen asia on myös se, että päästöjen vähentämisestä vallitsee laaja konsensus eikä kukaan varsinaisesti vastusta ilmastotoimia. Erimielisyyttä on vain siitä, kenen vastuulla käytännön toimien toteutus on.
Tämän vuoksi onkin elintärkeää, että kaikki osapuolet tunnistavat vastuunsa ja kantavat siirtymässä oman kortensa kekoon. Ilmasto ei ole ainoastaan valtioiden, yritysten tai kansalaisten asia. Se koskettaa meitä kaikkia, ja siksi kaikkien kolmen on toimittava elinkelpoisen tulevaisuuden puolesta.
Glasgow’ssa vajaan kuukauden päästä järjestettävä YK:n ilmastonmuutoshuippukokous asettaa työlle globaalit raamit, joiden pohjalta asetetaan kansallisia tavoitteita ja toteutetaan paikallisia toimia. Ne puolestaan velvoittavat yrityksiä työskentelemään entistä rivakammin omien toimintatapojensa ja liiketoimintamalliensa uudistamiseksi niin, että päästötavoitteet on mahdollista saavuttaa.
Tämä ei kuitenkaan vapauta meitä tavallisia kansalaisia vastuusta. Meidän on myös tehtävä voitavamme muuttaaksemme elämäntapaamme ja kulutustamme entistä vähäpäästöisemmäksi ja lopulta hiilineutraaliksi.
Yksittäisen ihmisen kulutus ei tapahdu tyhjiössä vaan ostamalla tuotteita ja palveluita yrityksiltä. Siksi meillä kaikilla on kuluttajina valtaa vaikuttaa myös yrityksiin. Tutkimus toisensa jälkeen onkin todistanut, että kuluttajat ovat jatkuvasti halukkaampia tekemään ilmastoystävällisiä valintoja. Ongelmana on usein kuitenkin puutteellinen tieto valintojen todellisista vaikutuksista.
Yritysten vastuulla onkin tarjota kuluttajille entistä enemmän hiilineutraaleja tuotteita ja palveluita, jotka tekevät vastuullisten valintojen tekemisestä mahdollisimman helppoa. Kuluttajien on puolestaan ohjattava kysynnällään yrityksiä muuttamaan toimintatapojaan ja tarjoamaansa. Kun kaikki osapuolet toimivat yhdessä, vihreä siirtymä on mahdollista toteuttaa niin, että kaikki voittavat.
”Sankareita ei ole. Olemme kaikki syyllisiä”, Pekka Torvinen kirjoittaa Helsingin Sanomissa.
Hyvä uutinen on kuitenkin se, että meillä kaikilla on mahdollisuus tehdä valintoja.
