Biodiversiteetti, luonnon monimuotoisuus, elonkirjo – elämää ylläpitävällä voimalla on monta kutsumanimeä. Tämä voima on vaarassa, mikäli epäonnistumme luontokadon pysäyttämisessä. Ihmislaji on muiden lajien tapaan täysin riippuvainen luonnosta ja sen monimuotoisuudesta, minkä vuoksi luontokato koskettaa suoraan myös meitä. Siksi luontopääoma onkin ratkaisevan tärkeä investointi myös ihmisen itsensä kannalta. Se edellyttää kuitenkin luonnon tarjoamien palveluiden arvon parempaa sisäistämistä.
Ainutlaatuinen maapallomme on vielä ainakin vielä toistaiseksi täynnä toinen toistaan upeampia ekosysteemejä sekä niiden sisältämiä monimuotoisia kasvi-, sieni ja eläinlajeja. Tällä kaikella on itseisarvo, eli luonto on itsessään arvokas riippumatta siitä, millaisia hyötyjä se meille ihmisille tuottaa. Tämän lisäksi luonto ja sen biologisen monimuotoisuuden tarjoamat niin kutsutut ekosysteemipalvelut tuottavat meille pyyteettömästi arvoa joka ikinen päivä. Tämä arvo on paitsi talousjärjestelmämme, myös ihmiselämän edellytys.
Vain murto-osalla ekosysteemipalveluista on hintalappu
Luonnon monimuotoisuus on luonnon tarjoamien palveluiden, eli niin kutsuttujen ekosysteemipalveluiden edellytys. Ekosysteemipalveluilla tarkoitetaan luonnon omien prosessien tuloksena syntyviä, ihmistä hyödyttäviä palveluita. Luonto tuottaa meille näitä itsestään selviä, elämää ylläpitäviä palveluita joka hetki. Ekosysteemipalvelut voidaan jakaa ylläpito-, säätely-, tuotanto- ja kulttuuripalveluihin.
Olemme toistaiseksi määritelleet hintalapun vain osalle näistä palveluista, joiden ymmärrämme hyödyttävän meitä suoraan esimerkiksi taloudellisesti. Monien aineellisten hyödykkeiden, kuten ruoan, energian sekä kuitujen arvo on talousjärjestelmässämme tunnistettu. Edellä kuvatut aineelliset luonnonvarat ovat tuotantopalveluiden meille tarjoamaa antia. Niidenkin hinnoittelussa on tosin onnistuttu vain osittain, sillä hyödykkeiden valmistamisesta ja kuluttamisesta syntyvien negatiivisten ulkoisvaikutusten aiheuttamia kustannuksia luonnolle ja yhteiskunnalle ei kuitenkaan ole määritetty.
Olemme riippuvaisia myös monista luonnon tarjoamista aineettomista palveluista
Usein ekosysteemipalveluista puhuttaessa puhutaankin nimenomaan edellä mainittujen tuotantopalveluiden aineellisista hyödyistä. Luontopääoman arvossa ei kuitenkaan ole kyse ainoastaan sen tarjoamasta materiaalista tai energiasta, vaan myös maa- ja meriekosysteemien tarjoamista aineettomista ylläpito-, ja säätely- ja kulttuuripalveluista, sekä niiden tuottamasta arvosta.
Luonnon tuottamat ylläpitopalvelut ovat kaiken elollisen perusta. Käytännön esimerkki ylläpitopalvelusta on kasvien fotosynteesin, eli yhteyttämisen kautta tuotettu happi, jota hengitämme joka hetki elintoimintojemme ylläpitämiseksi. Lisäksi kasviston sitoma hiilidioksidi eli hiilensidonta on edellytys elinkelpoisten ilmasto-olosuhteiden säilyttämiseksi. Myös maaperässä tapahtuva ravinnekierto, kuten esimerkiksi maaperäbakteerien ilmakehästä sitoma typpi ja sen muuttaminen kasveille hyödynnettävään muotoon on kriittistä paitsi kaikkien ekosysteemien toiminnan kannalta, myös muiden ekosysteemipalveluiden tuotannon kannalta.
Luonnon säätelypalvelut, kuten veden suodattuminen ja puhdistus maaperässä sekä pohjaveden muodostuminen mahdollistavat meille juomakelpoisen veden, sekä hyönteispölytys ravinnoksi hyödynnettävien ruokakasvien tuotannon – toisin sanoen ihmiselämän perusedellytykset, vastikkeettomasti.
Luonto edistää keskeisesti myös henkistä ja fyysistä hyvinvointiamme – esimerkiksi lähimetsä tarjoamansa rauhan, liikuntamahdollisuuksien sekä muun virkistyskäytön kautta. Lisäksi luonto on elimellinen osa kansakuntien kulttuuria, identiteettiä, taidetta ja tutkimusta, ja sillä on aivan erityinen rooli alkuperäiskansoille. Edellä mainitut ovat esimerkkejä luonnon tarjoamista kulttuuripalveluista.
Useiden ekosysteemipalveluiden itsenäiseen tuottamiseen ei ihminen kykene, ja mikäli siihen kykenisi, muodostuisi se yhteiskunnalle äärimmäisen kalliiksi.
Luontopääoman ja -vaikutusten hinnoittelemattomuus ajaa luontokatoa
Ottaessamme luontopääoman ja luonnon meille tuottamat palvelut itsestäänselvyytenä, hyödynnämme näin ollen myös talousjärjestelmämme luontopääomaa vastikkeettomasti synnyttäen samalla haitallisia ulkoisvaikutuksia yhteiskunnalle. Yksi merkittävimmistä ajureista luontokadolle onkin luontopääoman sekä negatiivisten ympäristövaikutusten hinnoittelun puute vallitsevassa talousjärjestelmässä.
Tätä osaltaan peräänkuulutti brittiläinen professori Partha Dasgupta vuonna 2021 julkaisemassaan uraauurtavassa selvityksessään The Economics of Biodiversity: The Dasgupta Review talouden luontokatovaikutuksista ja -riippuvuuksista. Hiljattain julkaistu Suomen Luonnonvarakeskuksen Luonnon monimuotoisuuden ja talouden keskinäisten riippuvuuksien arviointi: Mitä Dasguptan raportti tarkoittaa Suomen kannalta? -selvitys tarjoaa Dasguptan raportin pohjalta muutospolkuja Suomelle luontokadon ehkäisemiseksi. Selvitys esittää muun muassa päästöveron kaltaisten ympäristöverotuksen mahdollista käyttöönottoa keinona luontokatovaikutusten sisällyttämiseksi markkinoihin.
Sitran Kestävyysratkaisut-teeman entisen johtajan Mari Pantsarin ympäristöministeriölle tuottama Elinkeinoelämä ja luonnon monimuotoisuus -selvitys ehdottaa puolestaan niin kutsuttujen luontoarvomarkkinoiden muodostamista esimerkiksi ekologisen kompensaation kautta. Selvityksessä esitetään markkinoiden syntymisen vauhdittamista julkisella rahoituksella, joka voitaisiin hankkia esimerkiksi purkamalla ympäristölle haitallisia tukia. Ympäristölle haitallisten tukien muuttaminen ja poistaminen on myös Montrealin luontokokouksessa, COP 15:ssa, tehtyjen päätösten keskeinen kansainvälinen tavoite. Selvitys suosittaa valtiolle myös lisäselvitysten tekemistä kartoittaakseen mahdollisuutta luontohaittojen hinnoitteluun EU-tasolla päästökaupan kaltaisen taloudellisen ohjauskeinon avulla. Yhtenä mahdollisena vaihtoehtona tähän esitetään järjestelmän rakentamista ekologisten kompensaatioiden ympärille. Myös yrityksien palkitseminen luontopositiivisista toimintamalleista verovähennyksin sai selvityksen mukaan kannatusta suomalaisen elinkeinoelämän keskuudessa.
Luontopääoman sisällyttäminen taloudelliseen päätöksentekoon on keskeinen osa vihreää siirtymää. Yritysmaailman onkin hyvä varautua luontopääoman paremmin huomioivan markkinan ja toimintaympäristön muutokseen. Luontopääoman sekä luontokatovaikutusten hinnoittelussa lisäkustannuksilta on todennäköisesti mahdoton välttyä, mutta tekemättä jättäminen vasta kalliiksi tuleekin, sillä menetettyjä ekosysteemejä sekä niiden sisältämää luontopääomaa on enää mahdotonta palauttaa entiselleen.
Sen lisäksi, että luontokadon pysäyttäminen on taloudellisesti kannattavaa, on se välttämätöntä, mikäli haluamme säilyttää planeettamme elinkelpoisena nykyisille ja tuleville sukupolville. Ajatusmalli, jossa ihminen nähdään luontoa dominoivana osapuolena, on varsin haitallinen, sillä ihminenkin on lopulta muiden lajien joukossa osa luontokatoa. Sen vuoksi luontopääoman vaaliminen on ihmiskunnan kannattavin investointi.
Seitsemän vuotta aikaa tehdä liiketoiminnasta luontopositiivista | Gaia.fi
Suuntana liiketoiminnan systemaattinen luontopositiivisuus | Gaia.fi
Suomen Dasgupta-selvitys: Luonnon arvo liiketoiminnalle on mitattavissa | Gaia.fi
Luontopositiivisuus – luonnon monimuotoisuustyö haltuun yrityksissä | Gaia.fi
Luonnon monimuotoisuus ja yritykset – luontokatoa ei voi enää sivuuttaa | Gaia.fi
