On hämmästyttävää, missä määrin tiukka strateginen ajattelu ja numeropeli elävät täydellisessä sopusoinnussa tunteenpurkausten ja toiveikkaan kaukonäköisyyden kanssa modernissa talousretoriikassa. Vihreä rahoitus ei ole tässä poikkeus.
Kuinka monta kertaa olette kuulleet valtiovarainministerien kameroiden edessä sanovan ”emme devalvoi valuuttaamme” heidän pelätessään vastareaktiota, jos media saa vihiä todellisista tarkoitusperistä? Vaikka meidän euroalueen jäsenten ei tarvitse enää huolehtia tällaisista lausunnoista, on markkinoiden, sijoittajien ja yritysten johtajien tunteilla, peloilla ja toiveilla edelleen surrealistinen rooli poliittisissa keskusteluissa ja jopa päätöksenteossa.
Tämä on yksi keskeisistä paradokseista – eli kuinka faktojen, tunteiden ja lobbauksen epämääräinen yhdistäminen viestinnässä johtaa meidät helposti harhaan. Ongelmaan on puututtava järjestelmällisesti, jos haluamme ratkaista seuraavien vuosien ja vuosikymmenten aikana ilmastonmuutoksen haasteet ja pysäyttää biodiversiteetin vähenemisen.
Sanon ”Meillä on vain yksi planeetta” – te sanotte ”Meillä on aikaa, älä ole niin kukkahattutäti.”
Tärkeää kehitystä kestävän kehityksen ymmärtämisessä on tapahtunut myös rahoitussektorilla vuoden 2015 Pariisin ilmastosopimuksen jälkeen. Jotkut toimijat ottavat myös vakavasti biodiversiteettiä koskevat näkökohdat, osa Dasguptan raportin innoittamana, toiset lastensa ja lastenlastensa esittämien yksinkertaisten kysymysten vuoksi.
Vaikka jotkut edelläkävijät tekevät analyysejaan kunnolla ja toteuttavat aidosti tieteeseen perustuvia toimia sekä investoivat sen mukaisesti, harvat toimijat menevät päätyyn asti. Maailman 60 suurinta pankkia tarkasteltaessa voidaan todeta, että Pariisin sopimuksen hyväksymisen jälkeisten kuuden vuoden aikana on pankkien fossiilisten polttoaineiden rahoitus saavuttanut 4,6 biljoonan dollarin rajan ja pelkästään vuonna 2021 fossiilisia polttonaineita rahoitettiin 742 miljardin dollarin arvoista.
Vihreän rahoituksen pienet askeleet eivät enää riitä
Kun tarkastellaan toimia biodiversiteettikadon torjumiseksi, suurin osa rahoitussektorista ei valitettavasti juurikaan vielä liiku. Tämä on tosiasia EU:n, Maailman talousfoorumin ja aloitteiden, kuten Task Force on Nature Related Disclosure ja Finance for Biodiversity Pledge, tekemästä hienosta työstä huolimatta. Rahoitussektori oli vahvasti edustettuna YK:n luontokokouksessa Montrealissa, joka hyväksyi joulukuussa 2022 historialliset tavoitteet luontokadon pysäyttämiseksi 2030 mennessä mutta varsinainen murros on tekemättä ja rahoittamatta.
En halua antaa liikaa painoarvoa rahoitukselle ja sen roolille yhteiskunnissamme, se ei ole ihmeellinen veri talousjärjestelmiemme suonissa, mutta se on olennainen voiteluaine ja kriittinen mahdollistaja. Meillä on kohtuullinen mahdollisuus elää planeetan rajojen sisällä vasta sitten kun suurin osa kaikesta rahoituksesta on linjassa tieteeseen perustuvien aloitteiden ja Agenda 2030 -kehysten kanssa.
Seuraavaksi käsittelemme ilmastoon sopeutumista ja sitten biodiversiteetin häviämistä
Tiedeyhteisö on ollut melko selkeä ilmastonmuutoksen vaikutuksista jo 1990-luvulta lähtien. Meillä ei ole aikaa integroida biodiversiteettinäkökohtia talouksiimme ja talousanalyysiimme erikseen ja samalla laiskuudella. Voimme vain ihmetellä, kuinka Sternin arvioinnin jälkeen kesti niin kauan saada aikaan Dasguptan raportin kaltainen tuotos, mutta nyt on suuri mahdollisuus varmistaa, että biodiversiteettikysymysten valtavirtaistaminen kaikkien sidosryhmien agendoille tapahtuu 1) paljon nopeammin, ja 2) rinnan ilmastonmuutoksen pysäyttämisen ja sen dramaattisiin muutoksiin sopeutumisen kanssa. On selvää, että näiden haasteiden ja niiden ratkaisujen välillä on luontaisia yhteyksiä ja synergiaetuja, mutta myös selkeitä eroja ja ristiriitoja. Vanhemmille ei kuitenkaan koskaan tulisi mieleen ehdottaa ensin yhden lapsensa kasvattamista ja vasta kun tämä työ on tehty, keskittyä toiseen lapseensa.
Valtiovarainministerit kertovat innokkaasti työstään valtiovarainministerien ilmastokokouksissa ja keskuspankkien pääjohtajat viittaavat yhä enemmän ilmastonmuutokseen ja luonnon monimuotoisuuden vähenemiseen puhuessaan rahoitusvakaudesta ja järjestelmäriskeistä. Yliopistot kehittävät opetussuunnitelmiaan kestävän kehityksen tiimoilta. Rahoitussektori sekä yksityisen sektorin edelläkävijät ovat ottaneet joitakin erityisen rohkaisevia askelia oikeaan suuntaan.
Hetki ripeille, systemaattisille ja kokonaisvaltaisille lähestymistavoille kestävän rahoituksen alalla on nyt, kun useat maat kehittävät ja käynnistävät kansallisia vihreän rahoituksen tiekarttojaan ja strategioitaan. Suomella on hyvät mahdollisuudet toteuttaa omaa tiekarttaansa, tehdä yhteistyötä kansainvälisten kollegojensa kanssa ja jakaa kokemuksia kestävien investointien rahoituksen merkittäväksi lisäämiseksi. On usein hauskaa odotella ja toivoa, että jotain hyvää tapahtuisi, mutta vielä hauskempaa on saada se tapahtumaan ja iloita sen hyvistä tuloksista.
Lue lisää:
