Suomesta puhutaan usein yhdistysten ja järjestöjen luvattuna maana. Pienimmilläkin paikkakunnilla toimii useita yhdistyksiä, jotka huolehtivat asukkaiden terveydestä, harrastustoiminnasta ja kylätapahtumien järjestämisestä. Tämä kansalaisyhteiskunnan toiminta on nyt tauolla, kun koronapandemian ehkäisy lopetti hetkeksi harrastukset ja kanssakäymiset.
Kansalaisyhteiskunnan merkitys hyvinvointiin on aavistettu aiemmin, mutta sen laajuudesta ei ole ollut tarkkaa tietoa. Toiminnan yhteiskunnallisia vaikutuksia käsitteli esimerkiksi Helsingin Sanomat pääkirjoituksessaan: Kansalaisyhteiskunnan saama tuki jää usein piiloon. Kirjoitus perustui Gaian Säätiöt ja rahastot ry:lle tekemään selvitykseen apurahasäätiöiden tuesta tieteelle, taiteelle ja muuhun yhteiskunnalliseen toimintaan.
Selvityksen myötä näkyväksi tuli yhteiskunnan muuhun kehittämiseen ohjatun tuen suuruus. On tiedetty, että tätä tukea jaetaan paljon, mutta toimijat ovat niin hajallaan ja erilaisia keskenään, ettei analyysiä ole ollut helppo tehdä hajanaisista aineistoista. Nyt tehdyn selvityksen pohjalta tiedämme, että pienistä puroista kasvaa iso virta.
Kaikkiaan säätiöiden ja rahastojen tarjoama tuki yhteiskunnan toimijoille on mittava. Esimerkiksi vuonna 2018 säätiöt tukivat tiedettä yhteensä 223 miljoonalla eurolla, taidetta 63 miljoonalla ja muuta yhteiskunnan kehittämistä 164 miljoonalla. Yhteiskunnan muu kehittäminen kattaa monenlaista toimintaa päiväkotiryhmien museovierailuista, vanhustenkotien lauluesityksiin ja kulttuurimaiseman ylläpitoon.
Selvityksessä säätiötuen merkitystä verrattiin myös muihin rahoituslähteisiin. Esimerkiksi yhdistystoiminnassa säätiöiden tuki on yksi tärkeimpiä rahoitusmekanismeja, kun taas monilla valtion ja kuntien hoitamilla alueilla suurikin säätiötuki jää väistämättä massiivisen yhteiskunnan panostuksen varjoon. Saajalleen tuki on kuitenkin aina merkittävää.
Pandemian myötä kansalaisyhteiskunnan toiminta on tullut aivan konkreettisesti näkyväksi ja muuttanut nopeasti muotoaan. Kun perinteinen toiminta on tauolla, sosiaalisen median välityksellä jaetaan vinkkejä arkeen, tarjotaan apua kauppaostoksiin ja haetaan seuraa pienemmissä seurueissa. Kaikkia nämä uudet toimintatavat eivät kuitenkaan tavoita ja kriisin jälkeen kaivataan tuttua sosiaalista yhteistyötä, jonka yhteiskunnallinen merkitys on suuri.
Käynnissä on poikkeuksellinen aika, jolloin kansalaisyhteiskunta on pääosin tauolla. Yhteiskunnan palautumista voimme tukea ymmärtämällä tilanteen poikkeuslaatuisuuden. Akuutisti tilanne on vaikuttanut erityisesti kulttuurialaan ja monen harrastusjärjestön toimintaan. Tarvitaan malttia ja taloudellista joustoa siellä missä se on mahdollista. Yhteisen edun mukaista on, että nämä palvelut ovat käytettävissämme myös kriisin jälkeen. Pandemian aikana ja sen päättyessä yhteiskuntamme jälleenrakentamisessa säätiöillä on entistä suurempi merkitys.
