Takaisin 18.1.2023

EU-taksonomia  ­– miten raportoinnin lainalaisuudet voi parhaiten täyttää?

EU-taksonomia

Euroopan unionin kestävän rahoituksen luokittelujärjestelmä eli EU-taksonomia on ollut yksi viime vuoden keskeisimmistä puheenaiheista yrityskentällä. Taksonomian velvoitteet kehittyvät jatkuvasti ja ne vaikuttavat yritysten liiketoimintaan yhä vahvemmin. Mitä taksonomialla tarkoitetaan? Miten taksonomiaraportoinnin lainalaisuudet voi parhaiten täyttää?

Vuosi 2022 toi mukanaan ensimmäiset taksonomiatietoihin kohdistuvat raportointivelvoitteet, kun lähes 300 yritystä julkaisi arvioita oman liiketoimintansa taksonomiakelpoisuudesta eli sen kuulumisesta taksonomian jo lainsäädännössä vahvistettujen ilmastokriteereiden piiriin. Todellisuudessa raportointivelvoitteet koskettavat huomattavasti suurempaa joukkoa, ja vuoden 2023 myötä taksonomian mukaisuudesta eli kriteerien varsinaisesta täyttymisestä raportointia odotetaan peräti 4 000 organisaatiolta.

EU-taksonomia:

• on osa EU:n vihreän kehityksen ohjelmaa ja mahdollistamassa unionin hiilineutraalisuutta vuoteen 2050 mennessä.

• vauhdittaa pääoman ohjautumista ympäristön kannalta kestävään taloudelliseen toimintaan.

• luo kriteeristön sille, minkälainen liiketoiminta on kestävää ympäristön kannalta.

• arvioi vaikutuksia kuuden ympäristötavoitteen näkökulmasta unohtamatta sosiaaliseen kestävyyteen liittyviä minimivaatimuksia.

• edellyttää yrityksiltä paikoin keskeneräisten sekä vaikeatulkintaisten arviointikriteerien sisäistämistä ja raportointia niiden täyttymisestä.

• kasvattaa yritysten tiedonantovelvoitteita, mikä aiheuttaa päänvaivaa vakiintuneiden raportointikäytäntöjen vielä puuttuessa.

Kuluneen vuoden aikana kerätyt kokemukset ja opit valmistavat asiakkaitamme yhä vaativampaa liiketoiminta-analyysia edellyttävään taksonomiatyöhön. Se tarkoittaa, että taksonomia-aktiviteettien tunnistamisesta siirrytään liiketoiminnan ympäristöhyötyjen todentamiseen.

1. Taksonomiakriteerit kehittyvät, mutta muutosten perässä pysyminen haastaa yrityksiä

Lainsäädäntöä kehitetään jatkuvasti ja taksonomian kriteerit tarkentuvat. Kriteerien muuttuminen vaikuttaa luonnollisesti myös yritysten toiminnan suunnitteluun ja toimeenpanoon.  Pelkästään kuluneen vuoden aikana olemme nähneet uusien niin kutsuttujen transitioaktiviteettien, eli maakaasun ja ydinvoiman, sisällyttämistä taksonomian piiriin. Lisäksi muiden kuin ilmastotavoitteiden edistämisen raportointiaikataulun siirtyvän eteenpäin oletettavasti jopa muutamalla vuodella. Tämä aikataulumuutos voi helpottaa raportoinnista aiheutuvaa taakkaa, mutta osa yrityksistä harmittelee omalle liiketoiminnalle relevantteihin ympäristötavoitteisiin kohdistuvien kriteerien uupumista. 

2. EU-taksonomia muuttaa totuttuja raportointiprosesseja

Taksonomiaraportointi yhdistää yrityksen taloudelliset tunnusluvut ja liiketoiminnan kestävyyttä kuvaavat indikaattorit ennennäkemättömällä tavalla. Tämä edellyttää uudenlaista yhteistyötä organisaation yksikköjen välillä. Uudet raportointikäytänteet vaativat paitsi henkilöresursseja myös tietojärjestelmiltä sellaisia ominaisuuksia, joita niissä ei välttämättä vielä ole. Taksonomiatietojen raportointikäytännöt tulisi linjata jo olemassa olevien taloudellisen tiedon raportointikäytänteiden kanssa, ja järjestelmäkehitys on hyvä aloittaa nopeasti tukemaan tätä tavoitetta. Lisähaastetta datan aggregointiin tuo NACE-toimialaluokitusjärjestelmän hyödyntäminen, mikä voi poiketa huomattavasti yrityksen omasta liiketoimintajaosta.

3. Tulkintakysymykset värittävät yritysten taksonomiatyötä

Taksonomia pyrkii luomaan yhteisen kielen liiketoiminnan kestävyyden arvioimiseksi, mutta siinä onnistumista hankaloittavat varsinaisiin teknisiin arviointikriteereihin tai raportointivaatimuksiin kohdistuvat vaihtelevat tulkinnat. Jo pelkästään sovellettavien taloudellisten tunnuslukujen määritelmät ovat aiheuttaneet sekaannusta markkinaosapuolien keskuudessa puhumattakaan sektorispesifeistä vaatimuksista liiketoiminnan kestävyydelle.

Vain osalle kriteereistä on asetettu kvantitatiivinen kynnysarvo tai muu yksiselitteinen indikaattori, jolloin arviointimetodologioiden yhtenäistäminen edellyttää joko tarkennuksia lainsäätäjältä tai markkinakäytäntöjen muodostumista. Ennen sitä tulkintakysymyksiin vastaaminen edellyttää syvää toimialaosaamista yhdistettynä kestävyyskysymysten kokonaisvaltaiseen ymmärtämiseen.

4. Raportoinnin tulee olla läpinäkyvää

Kuluvana vuonna raportoidut kelpoisuuslukemat ovat osoittaneet raportoinnin läpinäkyvyyden tärkeyden. Hämmennystä aiheuttaa, kun samaa toimialaa edustavat yritykset ovat saattaneet julkaista selvästi toisistaan poikkeavia tietoja, vaikka niiden liikevaihto muodostuisi hyvinkin samantyyppisestä liiketoiminnasta.

Näissä tilanteissa on ensiarvoisen tärkeää, että taustalla vaikuttavat oletukset ja arviointilogiikka ovat lukijan saatavilla analyysin varsinaisen lopputuleman lisäksi. Myös lainsäädäntöön sisällytetty velvoite laadullisten tietojen raportoinnista pyrkii varmistamaan, että tietojen hyödyntäjät eivät ole pelkkien yksittäisten lukuarvojen varassa, vaan raportointi tarjoaa kokonaisvaltaisemman näkymän liiketoiminnan kestävyyteen. Taksonomiatyön taustojen valottamisen tärkeys kasvaa siirryttäessä taksonomiakelpoisten aktiviteettien tunnistamisesta niiden kriteerien tarkasteluun vuonna 2023.

5. Tavoitteena systeeminen muutos: taksonomian vaikutukset heijastuvat koko arvoketjuun

Uuden lainsäädännön päämääränä on saada aikaan systeemitason muutos, jolloin myös taksonomiakriteerien tulee kattaa tarkastellun liiketoiminnan suorien ympäristövaikutusten ohella sen koko arvoketjun ympäristövaikutukset. Tämä puolestaan johtaa siihen, että raportointivaateita ei aseta pelkästään lainsäätäjä.

Suuremmat raportointivelvoitteiden piiriin kuuluvat yritykset tarvitsevat enenevissä määrin ympäristötavoitteisiin liittyvää dataa kuten toiminnan hiili-intensiivisyyttä pienemmiltä toimittajilta, ja sijoittajat odottavat vastaavia tietoja sijoituskohteistaan ymmärtääkseen ja raportoidakseen omien portfolioidensa performanssista. Yritykseen suoraan kohdistuvien raportointivelvoitteiden kynnysarvojen alapuolelle jääminen ei siis tarkoita sitä, etteikö EU-taksonomia olisi kilpailukykyisenä pysymisen kannalta oleellinen viitekehys.

Taksonomian itsetarkoitus ei ole hankaloittaa yritysten arkea tai mutkistaa jo valmiiksi vaativia raportointikäytäntöjä. Parhaimmillaan monitasoinen ja resurssi-intensiivinen raportointiharjoitus voi tarjota uusia näkökulmia liiketoiminnan vastuullisuuden kehittämiseen sekä auttaa hahmottamaan tuoreita kestävän arvonluonnin edellytyksiä. Kattava taksonomiaraportointi itsessään alkaa muodostua kilpailueduksi ja sen rooli ympäristötavoitteita edistävän liiketoiminnan todentamisen välineenä vakiintuu. 

Saara Pohjalainen on Gaian kestävän rahoituksen asiantuntija, joka työssään seuraa jatkuvasti elävää ja monimutkaista lainsäädäntöä. Saara ymmärtää taksonomian tulleen jäädäkseen ja painottaa asiakkailleen ennakoinnin olennaisuutta strategiatyössä toimialasta riippumatta.

Lue lisää taksonomian ja vihreän rahoituksen vaikutuksista liiketoimintaan:

Kestävä rahoitus, ESG-riski, hiilijalanjälki, päästövähennystavoitteiden asettaminen, vaikuttavuusarviointi

saara.pohjalainen@gaia.fi
+358503591901