Takaisin 23.4.2014

Asennemuutos tulisi halvimmaksi

Biojätteen kierrätys on suurelta osin asennekysymys. Ketään ei voida pakottaa kierrättämään, mutta toisaalta pakko saattaa olla ainoa keino taata biojätteiden oikeanlainen kierto.

Biojätteen alhaisen kierrätysasteen taustalla ovat ihmisten asenteet kierrätystä kohtaan: vaikka kotitaloudet kierrättävät jatkuvasti enemmän biojätettä, on myös suuri joukko niitä talouksia, jotka eivät kierrätä lainkaan. Jos bio- ja muiden jätteiden kierrätys halutaan saada kuntoon, täytyy ihmisiä vähintäänkin kouluttaa.

Pientaloalueilla paras vaihtoehto kotitalouksien biojätteen kierrätykselle olisi oma komposti, sillä se säästäisi yhteiskunnalta työtä ja rahaa. Kotitalouskohtaisessa kompostoinnissa on toki myös haasteita esimerkiksi kompostin laadun suhteen. Huonosti hoidettu komposti saattaa vuotaa raskasmetalleja luontoon. Toisaalta esimerkiksi fosfori ja hiili saadaan suurelta osin takaisin maaperään.

Biojätteiden päätymistä poltettavaksi muiden jätteiden seassa on syytä välttää. Poltettaessa biojätteen sisältämä hiili päätyy ilmakehään.

Biojätteistä voidaan tuottaa sähköä ja lämpöä mädättämällä niitä hapettomissa oloissa, sillä mädätysprosessissa syntyy lämpöenergiaa. Näin tehdään esimerkiksi tanskalaisessa Grindstedt Kommune -mädätyslaitoksessa. Suurimmaksi ongelmaksi ennen Grindstedt Kommunen käyttöönottoa nousi kuitenkin jätteiden keräystä edeltävä lajittelu. Ongelman ratkaisuksi järjestettiin laaja valistuskampanja ja kotitalouksille annettiin uudet lajitteluohjeet. Jokaiseen kotitalouteen jaettiin uudet jäteastiat bio- ja yhdyskuntajätteille, jotka kerättiin vuoroviikoin. Homman toimimiseksi lakiin kirjattiin sakkorangaistus lajittelematta jättämisestä (lue lisää Waste Management Worldistä).

Jos lajittelua ei saada toimimaan kotitalouksissa, jätteet joudutaan lajittelemaan myöhemmässä vaiheessa, mikä koituu yhteiskunnalle kalliiksi. Vuonna 2012 Suomessa käsiteltiin 2,74 miljoonaa tonnia yhdyskuntajätettä, josta alle puolet lajiteltiin kierrätystä tai polttoa varten. Biojätteitä kerättiin runsaat 360 000 tonnia, josta kaatopaikalle päätyi 0,97 prosenttia. Tämä on selkeä parannus esimerkiksi vuoteen 2008, jolloin kerätystä biojätteestä 2,95 prosenttia kulkeutui kaatopaikalle.

Tarvittaisiinko Suomeenkin kuitenkin tanskalaista vastaava systeemi, joka rankaisee jätteiden lajittelun laiminlyönnistä? Useimmat meistä tuntevat ihmisiä, jotka eivät yksinkertaisesti suostu lajittelemaan biojätteitä, vaikka heille kerrottaisiin lajittelun tärkeydestä. Onko ainoa keino taata jätteiden asianmukainen lajittelu sakkorangaistus tai muu rahallinen menetys niille kotitalouksille, joissa jätteitä ei lajitella? Jotakin ohjauskeinoja biojätteen lajittelun tehostamiseksi tarvitaan. Toisaalta olisi kuitenkin parasta, että muutos lähtisi ihmisistä eikä sitä tarvitsisi valvoa lainsäädännöllä. Asennemuutos on se edullisin vaihtoehto kaikille osapuolille.

Ella Koljonen

Kirjoittaja opiskelee ympäristömuutos ja -politiikka -koulutusohjelmassa Helsingin yliopistossa ja osallistuu Gaian ja Nuorten Akatemian hankkeeseen, joka tuo nuoret mukaan ympäristöhankkeiden arviointiin. Gaia vastaa vuonna 2014 ympäristöministeriön vihreän talouden kokeiluhankkeiden arvioinnista, ja Nuorten Akatemia on rekrytoinut arvioinnin havainnoijiksi 18 nuorta opiskelijaa eri puolilta Suomea. Lue lisää hankkeesta.