Uusia hiilijalanjälkiä ja hiilijalanjälkilaskureita julkaistaan kiihkeästi niin Suomessa kuin muualla maailmalla. Gaialaisena olen päässyt jättämään oman kädenjälkeni useaan jalanjälkeen viime vuosina.
Ilmastonmuutos on hiljalleen menettänyt asemaansa poliittisen tietoisuuden tulikuumana aiheena. Iso ja pitkän aikavälin ehdoton trendi kuitenkin on ja pysyy: suuri joukko kuluttajia on entistä tietoisempi tekemisistään sekä tekemättäjättämisistään. Nämä kuluttajat kaipaavat helppoja tapoja tehdä vastuullisia valintoja. Markkinat vastaavat toiveisiin varustamalla tuotteensa ja palvelunsa ympäristömerkinnöin. Standardoijat ja ohjeistajat kiirehtivät askeleen verran perässä ja yhdenmukaistavat merkintöjä vertailukelpoisiksi. Keväällä 2011 julkaistaankin sekä ISO-standardisarjan että kasvihuonekaasuprotokollan (GHG Protocol) ohjeet tuotteiden hiilijalanjälkien laskentaan ja raportointiin.
Vielä tällä hetkellä edelläkävijäyritykset voivat osoittaa ympäristötietoisuutensa vain laskemalla ja ilmoittamalla tuotteidensa hiilijalanjäljen – jatkossa tarvitaan kovempaa faktaa jalanjäljen koosta suhteessa muihin tuotteisiin. Elintarvikealan yritykset ovat esimerkki aktiivisista ilmastovaikutusten selvittäjistä. Raisio on näistä tunnetuin Suomessa, ja lähteenraikkaisiin tulokkaisiin kuuluu muun muassa Spring-juomia tuottava Finn Spring, jonka juomatuotteiden hiilijalanjälkilaskennasta Gaia on ollut vastuussa. Atlantin toisella puolella amerikkalainen päivittäistavarakauppaketju Walmart on ilmoittanut vähentävänsä globaalin toimitusketjunsa hiilijalanjälkeä 20 miljoonaa tonnia vuoteen 2015 mennessä. Tämä vaatimus vyöryy läpi arvoketjun raaka-aineiden, pakkausmateriaalien ja näiden valmistuksessa käytettävien laitteiden valmistajille. Yrityksen, joka haluaa toimia tässä ketjussa, on siis pakko tarjota Walmartin haluamat tiedot oman toimintansa ja tuotteidensa päästöistä.
Kiinnostava esimerkki on myös Ranskan valtio, joka on suunnitellut pakollista ympäristömerkintää kaikille markkinoillaan oleville kuluttajatuotteille. Suunnitelmaa testataan ensi kesänä alkavalla ohjelmalla, johon vapaaehtoiset yritykset voivat ilmoittautua mukaan.
Mikä hiilijalanjälki sitten on? Se on toki paljolti viime vuosien hypeä markkinointikielessä, mutta myös osa pitkäaikaista tieteellistä ympäristövaikutusten selvitystyötä. Hiilitassu on osa elinkaariarviointia ja kuvaa ilmastovaikutusta. Ilmastonmuutoksen hillinnän lisäksi tuote- ja prosessikehityksessä on kuitenkin syytä pitää mielessä myös muut ympäristövaikutukset, jottei epähuomiossa tule ilmastovaikutusten vähentämisen varjolla kasvatettua ympäristökuormaa muualla, kuten jätteiden määrässä tai vesistöjen rehevöitymisessä. Pitkästä laskentakehitystyöstä huolimatta eri ympäristövaikutusten keskinäistä merkitystä on haastavaa arvottaa elinkaariarvioinnissa.
Hiilijalanjäljissä haaste on vertailukelpoisuus muiden kuin saman tuotteen tai organisaation sisäisessä kehityksessä. Standardeista huolimatta eri laskijat voivat käyttää eri laskentarajauksia ja päästökertoimia. Pelkkä standardoimistyö ei siis riitä. Lisäksi tarvitaan yritysten keskinäistä yhteistyötä, aloitteellisuutta ja halua ilmoittaa jalanjäljet vertailukelpoisessa muodossa. Ranskan ohjelma toteutuessaan edistäisi tällaista visiota.
Viime aikoina jalanjäljet ovat nivoutuneet osaksi vastuullisuusasioita useilla areenoilla. Kuluttajatavaroiden valmistuksen lisäksi olennaista on kehitys raskaassa teollisuudessa ja rakentamisessa. Joissakin uusissa hankkeissa hiilijalanjälkiä pienennetään ja mitataan alusta alkaen. Hyviä esimerkkejä ovat muun muassa ekologiset liikennehankkeet, kuten vihreän moottoritien rakentaminen Loviisassa, sekä vähähiilisten asuinalueiden kaavoitus ottaen huomioon rakennusten, infrastruktuurin, energiaratkaisujen sekä liikenteen vaikutukset. Nämä laajan vaikutuksen hankkeet ja ajattelutavan muutos perinteisestä ovat olennaisia, jotta tavoitteet vähäpäästöisestä Suomesta ja maailmasta toteutuvat.
Suomalaisetkin yritykset ovat jo alkaneet pienentää vapaaehtoisesti päästöjään. Motiiveja on monia: yritys voi haluta pienentää esimerkiksi energian käytön kustannuksiaan tai poistaa myynnin esteitä tarjoamalla varmasti ilmastomielessäkin kuranttia tavaraa. Itse aloittelen juuri vuodenvaihteen kiihkeää laskukautta eli yritysten vuosiraportointiaikaa. Kunhan viime vuosi on pulkassa, on hyvä siirtyä keväthangille luomaan ideoita entistä tavoitteellisemmiksi ilmastotoimiksi.
Anna Kumpulainen
Kirjoittaja työskentelee Gaiassa vanhempana asiantuntijana ja vastaa Gaian hiilijalanjälkipalveluista. Anna on laskenut sekä todentanut useita kymmeniä hiilijalanjälkiä eri organisaatioille, tuotteille, alueille ja tapahtumille. Lisäksi hän osallistuu Suomen Standardisoimisliitto SFS:n ympäristöasioiden hallintakomiteaan, joka seuraa ympäristöjohtamisen kansainvälistä standardisointia ja osallistuu ISO 14000 -sarjan standardien valmisteluun muun muassa hiilijalanjälkistandardoinnin osalta.
