Media-ala ja graafinen teollisuus tavoittelevat hiilineutraaliutta vuodelle 2030. Tavoitteen asettaminen on esimerkki yhteispelistä, jota tarvitaan rutkasti lisää, jotta ilmastokriisi saadaan pysäytettyä.
Media on ollut viimeiset vuodet muutoksen kourissa. Facebook, Instagram ja Twitter tekivät meistä jokaisesta sisällöntuottajan ja tiputtivat samalla toimituksellisen median portinvartijan roolistaan. Lisäksi uutisia kulutetaan jatkuvana syötteenä, painettuja lehtiä luetaan aiempaa harvemmin, kirjat ovat siirtyneet sovelluksiin ja perinteiset kirjakaupat kilpailevat kansainvälisten jättien kanssa. Isoja muutosajureita ovat olleet teknologian kehitys, demografian muutokset ja kaupungistuminen.
Sitten yrityksiin iski vaade ympäristövastuusta. Viimeisen kahden vuoden aikana yksittäiset yritykset ja kokonaiset alat ovat tehneet suunnitelmia omista ilmastoteoistaan. Niitä ovat julkaisseet niin rakennusteollisuus kuin tekstiiliala. Viesti on ollut yhteinen: ilmastokriisi pitää pysäyttää tai tulevaisuutta ei ole.
Tällä ajatuksella ilmastotyöhön tarttuivat viime keväänä myös media-ala ja graafinen teollisuus. Ne aloittivat työn tekemällä katsauksen omiin ympäristövaikutuksiinsa. Jo ennen työn käynnistämistä oli selvää, että mediayritysten ilmastovaikutukset ovat melko maltillisia vaikkapa raskaaseen teollisuuteen tai energiasektoriin nähden, sillä ala koostuu pitkälti aineettomista prosesseista ja asiantuntijapalveluista.
Työn aikana selvisi, että alalla suurin osa suorista päästöistä tulee toimitilojen lämmittämisestä ja sähkön tuotannosta. Toimitusketjuissa taas materiaali- ja palveluhankinnoilla on ylivoimaisesti suurin rooli. Näitä materiaaleja ja palveluja ovat vaikkapa paperi, painovärit, kuljetukset ja palvelinkapasiteetti.
Ympäristövaikutustiedon pohjalta alan toimijat valitsivat yhteisen tahtotilan: ne aikovat saavuttaa hiilineutraaliuden omassa toiminnassaan vuonna 2030, viisi vuotta ennen kansallista tavoitetta. Tämä on pyrkimys, jota vasten moni alan yritys on jo ottanut ensiaskelia. Esimerkiksi PunaMusta tarjoaa jo nyt täysin hiilineutraaleja palveluja, WSOY pyrkii hiilineutraaliksi oman toimintansa osalta jo ensi vuonna ja Sanoma oman toiminnan ja koko toimitusketjunsa osalta vuonna 2030.
Samaan aikaan yhteinen tavoite on koko alalle kova. Hiilineutraalius alle vuosikymmenen päästä vaatii jokaiselta toimijalta ponnistuksia ensin oman jalanjäljen laskemiseen ja sitten toimiin sen pienentämiseksi.
Media-alan ja graafisen teollisuuden työ viitoitti suuntaa myös vastuullisuuden tulevaisuuteen. Ihan ensiksi täytyy todeta, että vaade vastuullisuutta kohtaan ei ole häviämässä mihinkään. Päinvastoin yrityksiltä odotetaan tulevaisuudessa yhä syvällisempää ymmärrystä niiden ympäristövaikutuksista, sekä negatiivisesta jalanjäljestä että positiivisesta kädenjäljestä.
Toiseksi vastuullisuus kuuluu kulmahuoneeseen. Johdon pitää olla hereillä ja aktiivisesti johtaa muutosta – nyt kun vastuullisuuskelkkaan hyppää mukaan, siitä voi saada selvää liiketoimintahyötyä. Tämä vaatii syvällistä pohdintaa arvonluonnista sekä ymmärrystä asiakkaiden ja omistajien tarpeista ja toiveista.
Kolmanneksi media-alan hiilitiekarttatyö osoitti, että halutessaan yritykset voivat saavuttaa yhdessä paljon. Sillä on suuri voima, kun kokonainen ala päättää tehdä töitä yhteisen tavoitteen eteen. Tämänkaltaista yhteispeliä tarvitaan vielä paljon lisää maapallon elinkelpoisuuden säilyttämiseksi.
Medialiiton tilaama ja Media-alan tutkimussäätiön rahoittama Media-alan ja graafisen teollisuuden hiilitiekartta löytyy Medialiiton sivuilta. Tiekartan toteuttivat Gaian Mari Saario, Laura Ylimäki, Heli Sihvonen, Venla Kontiokari ja Matti Pousi.
