Pariisin ilmastosopimuksen tavoitteiden saavuttaminen ja ilmaston lämpenemisen hillitseminen 1,5 asteeseen vaatii koko talouden uudelleenrakentamista, massiivisia investointeja sekä muutoksia totuttuihin toimintatapoihin. Ilmastotavoitteet ja hiilikädenjälkiajattelu valuvatkin nyt rivakasti niin yritysten investointeihin, liiketoiminnan tuomaan arvologiikkaan kuin raportointiinkin. Taksonomia luo kriteerit tavoitteille.
EU-taksonomia tuo yhtenäisen mallin yritysten ja investointien kestävyyden vertailulle
Ilmastotavoitteet edellyttävät suuria investointeja muun muassa puhtaaseen energiaan, energiatehokkuuteen ja kiertotalouteen. Sijoittajien, yritysten ja EU:n jäsenvaltioiden tulisi pystyä ohjaamaan pääomavirtoja pois fossiilisiin pohjautuvista ratkaisuista kohti kestäviä investointeja ja liiketoimintoja, mahdollistaen kestävän ja osallistavan kasvun ja talouden uudelleenrakentamisen. Jotta tässä onnistutaan ja erilaiset sijoitukset ja liiketoiminnat olisivat vertailukelpoisia keskenään, tarvitaan kestävien toimintojen yhtenäinen luokitusjärjestelmä.
EU:n taksonomia pyrkii vastaamaan tähän tarpeeseen. Se luo EU:n jäsenvaltioissa sovellettavat kriteerit määrittämään, onko jokin taloudellinen toiminta ympäristön kannalta kestävää vai ei. Taksonomian tarkoituksena on auttaa yrityksiä ja sijoittajia siirtymään vähähiiliseen, joustavaan ja resurssitehokkaaseen talouteen määrittelemällä sijoituksien ja liiketoiminnan kestävyyden asteen. Sen pyrkimyksenä on saada raha ja sen hinta vauhdittamaan päästövähennystavoitteiden toimeenpanoa ja huomioida samalla muut ympäristönäkökohdat.
Sijoittajien näkökulmasta taksonomia antaa kriteerit sille, millaiset rahoitus- ja investointikohteet voidaan katsoa kestäviksi. Hankkeen rahoitettavuus ei siis jatkossa riipu pelkästään taloudellisista tunnusluvuista, vaan sijoittajien huomio kääntyy enenevästi kestävyyden tuomiin mahdollisuuksiin ja riskeihin. Kestävyyden arvioinnissa painavat etenkin ilmasto- ja ympäristövaikutukset, myöhemmin muutkin vastuullisuuden osa-alueet.
Yritysten taas on pystyttävä osoittamaan kuinka suuri osuus liiketoiminnasta tai uusista investoinneista on kestävää eli taksonomian mukaista. Tämän perusteella rahoittajat ja sijoittajat voivat vertailla eri sijoituskohteiden ja yritysten vastuullisuutta. Mitä kestävämpi investointihanke, sitä helpommin ja edullisemmin yrityksen voi olettaa saavan rahoitusta. Toisaalta taas taksonomia mahdollistaa yritysten seurata, edistää ja raportoida ilmasto- ja ympäristötyötä johdonmukaisella tavalla.
Ilmastonmuutoksen lisäksi painoa myös muihin ympäristönäkökohtiin
EU:n kestävän rahoituksen taksonomiassa on kuusi ympäristötavoitetta, joita vasten kestävyyttä tarkastellaan:
1. Ilmastonmuutoksen hillintä
2. Ilmastonmuutokseen sopeutuminen
3. Veden ja merellisten resurssien kestävä käyttö ja suojelu
4. Siirtymä kiertotalouteen; jätteen ehkäisy ja kierrätys
5. Saasteiden ehkäisy ja kontrollointi
6. Terveiden ekosysteemien suojelu
Jotta toimenpide tai investointi olisi taksonomian mukainen, toimenpiteen on hyödytettävä ainakin yhtä kuudesta ympäristötavoitteesta ja oltava tuottamatta muille yllä mainituille tavoitteille merkittävää haittaa sekä oltava YK:n, OECD:n ja ILO:n eettisten työ- ja ihmisoikeusperiaatteiden mukainen. Taksonomian mukainen toiminta voi suoraan tukea ympäristötavoitetta tai olla niin kutsuttu mahdollistava toiminta, joka tekee tavoitetta suoraan tukevan toiminnan mahdolliseksi.
Vaikka varsinainen arviointi tapahtuu toimenpidekohtaisesti, on toimet jaoteltu myös toimialojen mukaan. Tällä hetkellä jaottelussa painottuvat ne toimialat, joilla nähdään eniten ilmastonmuutoksen hillintäpotentiaalia tai vähähiilistä siirtymää mahdollistavaa potentiaalia.
Näin alkuvaiheessa taksonomia asettaa ainoastaan tiedonantovelvoitteita ja koskee erityisesti rahoitusalaa ja suuria pörssiyhtiöitä. Se ohjaa niihin kohdistuvia sijoituksia ilmaston muutoksen hillintään ja sopeutumiseen. Jatkossa taksonomian piiriin tahdotaan kuitenkin myös laajemmin yrityksiä, ja velvoitteet laajenevat myös muihin ympäristötavoitteisiin.
Miksi yritysten tulisi olla kiinnostuneita taksonomiasta, vaikka tiedonantovelvoitetta ei ole?
Vaikka taksonomia on saanut kritiikkiä luokittelujärjestelmän kriteereistä ja niiden objektiivisuudesta sekä sosiaalisen vastuullisuuden kattavuudesta, se luo hyvän ja kattavan viitekehyksen kestävyyden tarkastelulle ja auttaa investointien suuntaamisessa kestäviin ratkaisuihin, jotka vievät meitä kohti 1,5 asteen tavoitetta.
Taksonomian pääpiirteet tulevat varmasti jatkossa näkymään laajasti myös EU:n muussa lainsäädännössä, muun muassa kiertotalouteen ja monimuotoisuuteen liittyen. Lisäksi seuraavien vuosien aikana taksonomia tulee kehittymään ja laajentumaan yhä kattavammaksi sisältäen laajemmin toimialoja ja toimintoja.
Vauhti on nopeaa. Nyt olisi myös pienemmille yrityksille mahdollisuus ottaa paalupaikka kestävyyden arvioinnissa ja osoittaa taksonomian mukaisesti vaikuttavuutensa ilmastonmuutoksen hillintään ja sopeutumiseen sekä muihin ympäristönäkökohtiin, ja näin lisätä myös houkuttelevuuttaan sijoittajien näkökulmasta. Etunoja auttaa myös ymmärtämään liiketoiminnan nykytilan ja mahdollisuudet kestävän liiketoiminnan kasvattamiseen. Ennakointi taas vähentää riskejä, kun hyvissä ajoin varaudutaan markkina- tai toimitusketjupaineista johtuviin raportointitarpeisiin.
EU-taksonomia sinetöi unionille yhteisen näkemyksen kestävämmästä tulevaisuudesta. Tämä puolestaan auttaa yrityksiä suuntaamaan kasvunsa kohti uudenlaista, vastuullisempaa liiketoimintaa.
