Kun Finnpulp-sellutehtaan ympäristölupa kaatui KHO:ssa, käynnistyi vilkas keskustelu päätöksen vaikutuksista elinkeinoelämään, vesiensuojeluun ja investointeihin. Keskustelun laajuus osoittaa, kuinka yhteiskunnallisesti tärkeitä vesistömme ovat ja miten monelle toimijalle niiden hyvä tila on merkityksellinen. Vaikuttaa siltä, että hankkeiden vesistövaikutusten arviointiin ja vuoropuheluun tarvitaan jatkossa yhteinen, uusi toimintamalli.
Finnpulpia koskeva ratkaisu KHO:ssa perustui vesienhoidon suunnittelulainsäädäntöön ja EUTI:n Weser-tuomioon. Tuomion mukaan lupa hankkeelle on evättävä, jos se vaarantaa vesistön hyvän tilan saavuttamisen tai säilyttämisen edes yhden laatutekijän osalta. Päätöksessä keskeiseen rooliin nousee kysymys vesistön herkkyydestä – millaisia muutoksia siihen kohdistuu ja miten ekosysteemi kestää ne. Kun tietoa ei ole, tulee päätökset tehdä varovaisuusperiaatteella. Turvallisuus pitää voida osoittaa sekä viranomaisille että kansalaisille.
Gaiassa työskentelemme jatkuvasti merialuesuunnittelun, vesiviljelyn ja sinisen biotalouden hankkeissa. Näissä kaikissa korostuu kysymys merien ja järvialueiden kestävästä käytöstä ja arviointimallien kehittämisestä. Suomesta puuttuu kuitenkin tällä hetkellä yhteisesti hyväksytty, tieteellisesti perusteltu tapa hankkeiden vesistövaikutusten arviointiin. Ilmastokeskustelussa tunnetaan käsite Science Based Targets. Voisiko vastaava menetelmä palvella vesistöjen ekologisen kestävyyden arviointia?
Tiedon tuottamisen ytimessä ovat erilaiset vaikutusmallinnukset sekä näiden menetelmien luotettavuus ja tarkkuustaso. Voidaanko mallinnuksien avulla varmistua siitä, että vesistön tila säilyy? Tai toisaalta, millaisia toimenpiteitä tilan kohentaminen vaatisi?
Gaiassa toteutamme ympäristöhankkeet jatkuvassa vuoropuhelussa viranomaisten kanssa, ja mallinnukset laativat yhteistyökumppanimme kulloisenkin tarpeen mukaan. Erityisen haastavaa on kuitenkin arvioida millaisia vesistövaikutusten arviointimenetelmiä voidaan kulloinkin käyttää.
Mallinnukset vaatisivat monesti tarkempaa pohjadataa vesistöistä kuin tällä hetkellä on käytettävissä. Eri tavalla painottuneet menetelmät ja aineistot vaikeuttavat herkkyysanalyysien laatimista ja heikentävät vertailtavuutta.
Ympäristölupaa hakeva hanke ei voi tuottaa historiallista tietoa vesistöstä ja sen muutoksista, joten ollaan julkisten lähteiden varassa. Julkisia tietokantoja on saatavilla, mutta ei välttämättä raakadataa tai tuoretta tarkkailutietoa. Vesipuitedirektiivin mukaisessa arvioinnissa kohteena on lisäksi koko vesimuodostuman tila, joka syntyy tutkimus- ja asiantuntijaprosessin seurauksena. Jotta voidaan arvioida tilamuutosta, tulee voida mallintaa samoista lähtökohdista kuin luokitus on tehty. Käymme Gaiassa jatkuvaa keskustelua eri asiantuntijoiden kanssa kootaksemme yhteen parasta ymmärrystä suomalaisten vesistöjen ekologisesta tilasta.
Yhteinen toimintamalli pohjaksi?
Hankkeiden vesistövaikutusten arviointiin olisi tarpeen rakentaa yhteinen toimintamalli, joka hyödyntää laadukasta saatavilla olevaa luonnontiladataa, yhteisesti sovittuja mallinnusmenetelmiä, läpinäkyviä ja ennakoitavia herkkyystarkastelun periaatteita sekä vahvaa vuoropuhelua. Yhteisen arviointitavan määrittely vahvistaisi vuoropuhelua eri sektoreiden ja toimijoiden välillä. Mittavat investoinnit ovat vuosikymmenten pituisia hankkeita, joiden aikana pitäisi pystyä reagoimaan myös ympäristömuutoksiin.
Näkemyksemme mukaan tällaisen kehikon luominen lisäisi ennakoitavuutta ja läpinäkyvyyttä lupaprosesseihin. Laadukas, julkinen tietoaineisto vesien tilasta vaatii riittävää rahoitusta tutkimukseen kentällä ja hankkeiden lisäksi tulee olla varoja myös ylläpitoon ja päivittämiseen. Tähän rahoitukseen voisivat osallistua myös ne yksityiset toimijat, joiden investointien kannalta on olennaista löytää parhaat, kestävät sijaintipaikat. Hajakuormituksen rajoittamisen taloudellinen merkitys tulee näkyviin, jos se on ainoa keino mahdollistaa teollisia investointeja ja sallia pistekuormitusta.
Vesistöjen hyvä tila on sekä itseisarvo että koko yhteiskunnan etu. Siihen tarvitaan ilmastokeskustelun kaltaista kokonaisvaltaista näkemystä.
