Jos emme ryhdy välittömiin kestävän elvytyksen toimiin ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi, seurauksena on taloudellinen, yhteiskunnallinen ja inhimillinen katastrofi, kirjoittavat Kaisa Hietala ja Pasi Rinne.
Ensin hyvät uutiset: maailmassa on valtavasti rahaa. Koronapandemian jälkeiseen elvytykseen ollaan käyttämässä tämän ja ensi vuoden aikana koko maailmassa useita biljoonia dollareita. Biljoona on tuhat miljardia eli luku, jossa on kaksitoista nollaa.
Raha tulee kiistatta tarpeeseen. Pandemia ja sen hillitsemiseksi suoritetut toimenpiteet ovat kylväneet tuhoa yritysten ja kokonaisten kansakuntien talouteen ja aiheuttaneet mittaamattoman määrän inhimillistä kärsimystä. Maailma kaipaa nyt kestävää elvytystä, joka synnyttää luottamusta tulevaisuuteen ja mahdollistaa oikeudenmukaisen talouskasvun käynnistymisen. Samalla elvytyksen tulee tukea aikaisempaa parempaa valmistautumista talousjärjestelmiä ja yhteiskuntia uhkaavien kriisien varalle.
Mistä pääsemmekin huonoihin uutisiin: niin helppoa kuin sen unohtaminen onkin ollut koronakriisin keskellä, ilmastonmuutos on yhä maailmantalouden ja koko ihmiskunnan vakavin uhka. Jos emme ryhdy välittömiin kestävän elvytyksen toimiin ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi ja maailman talousjärjestelmän uudelleenrakentamiseksi kestävän liiketoiminnan periaatteiden pohjalta, seurauksena on taloudellinen, yhteiskunnallinen ja inhimillinen katastrofi.
Bill Gatesin, YK:n entisen pääsihteerin Ban Ki-moonin ja Maailman valuuttarahaston pääjohtajan Kristalina Georgievan johtama asiantuntijaryhmä esitti viime vuonna ilmastonmuutoksen talousvaikutuksia käsittelevässä raportissaan, että muutoksen hillitsemiseen ja sen väistämättömiin seurauksiin varautumiseen tulisi investoida tämän vuosikymmenen aikana 1,8 biljoonaa dollaria. Luku leimattiin laajalti epärealistiseksi – siitä huolimatta, että raportti arvioi kestävänä elvytyksenä nähdyn sijoituksen tuottavan itsensä takaisin jopa nelinkertaisena.
Viime kuukausina on nähty, että moinen summa löytyy kyllä nopeastikin, kun kriisi on riittävän akuutti. Nyt sekä talouden että politiikan päättäjien tulisi ymmärtää, että myös ilmastokriisin ratkaiseminen vaatii välittömiä toimia. Ennen kaikkea nyt tulisi nähdä biljoonan taalan mahdollisuus tappaa kaksi kärpästä yhdellä iskulla eli kohdistaa koronaelvytys niin, että se edistää samalla varautumista ilmastonmuutokseen.
Erityisen tärkeässä roolissa mahdollisuuden hyödyntämisessä ovat eurooppalaiset toimijat, sillä on epätodennäköistä että Kiina ja Yhdysvallat olisivat juuri nyt ryhtymässä kestävän elvytyksen ajureiksi. Pahimmassa tapauksessa uhkana voi olla ”race to the bottom” -henkinen lyhytnäköinen kansakuntien vero- tai tariffikilpailu, jossa hyvää tarkoittavat edelläkävijät joutuvat kyynisempien kilpailijoidensa maksumiehiksi.
Suomessa on jo otettu ensimmäiset askeleet kestävän elvytyksen tiellä. Business Finland käynnisti vuoden alussa kilpailun, jossa se haastoi ”veturiyrityksiä” ratkaisemaan tulevaisuuden haasteita ja kasvattamaan tutkimus-, kehitys- ja innovaatioinvestointejaan Suomeen. Kesäkuussa julkistettujen ensimmäisten veturihankkeiden joukossa oli panostuksia esimerkiksi metsä- ja energia-alalle sekä 5g-teknologiaan. Hankkeissa painotettiin vahvasti kestävän liiketoiminnan periaatteita, mikä todistaa suomalaisten yritysten ymmärtävän ilmastokriisin vakavuuden ja muutoksen tarpeen tulevaisuuden talouskasvun turvaamiseksi.
Veturiyritykset ovat sisäistäneet ajatuksen siitä, että kestävä kehitys on ennen kaikkea liiketoimintaa: uusia ratkaisuja, kilpailukykyä ja riskeihin varautumista. Siksi myös elvytyksen tulokset riippuvat lopulta yritysten onnistumisesta. Aito kilpailuetu voi syntyä ainoastaan panostuksista uusiin teknologioihin ja uusiin liiketoimintamalleihin.
Suomalaisilta yrityksiltä vaaditaan nyt rohkeutta ja viisautta – ja samaa vaaditaan myös poliittisilta päättäjiltä ja viranomaisilta. Koska kestävä elvytys edellyttää toimiakseen yritysten proaktiivisuutta, sen edellyttämät innovaatiot voivat syntyä vain markkinalähtöisesti. Ilman tukitoimien ja ympäristötavoitteiden yhteensovittamista tavoitteet voivat paradoksaalisesti kääntyä jopa itseään vastaan ja johtaa sekä talouden että ympäristön kannalta huonoon lopputulokseen.
Koronakriisi osoitti globaalin talousjärjestelmän haavoittuvuuden. Vahinkoja korjatessa on syytä varmistaa, että varaudumme samalla ilmastokriisin aiheuttamaan vielä suurempaan uhkaan. Euroopan ja Suomen on myös syytä varmistaa oma asemansa aidolla edelläkävijyydellä.
Hyvä uutinen on se, että rahaa ja keinoja tähän on. Huono uutinen on se, että aika on käymässä vähiin.
Kaisa Hietala
Pasi Rinne
Kirjoitus on julkaistu alun perin Kauppalehdessä.
