Luonnonvarojen hyödyntämiseen liittyvät ristiriidat voivat pahimmillaan kärjistyä konflikteiksi. Konflikteja voi syntyä esimerkiksi maankäyttöön, metsävarojen hyödyntämiseen, kalastukseen, kaivosteollisuuteen, tuulivoimaan tai kaupunkisuunnitteluun liittyvissä hankkeissa.
Useimmiten konfliktit eivät ole minkään konfliktin osapuolen edun mukaisia, ja siksi konfliktien sovittelu on tärkeää konfliktien hoitamisessa ja ehkäisemisessä, kuten todettiin Maj ja Tor Nesslingin säätiön järjestämässä Ympäristödialogeja -keskustelutilaisuudessa viime vuoden lopulla. Sovittelulla voidaan parhaassa tapauksessa saavuttaa niin sanottu sosiaalinen toimilupa, jolla tarkoitetaan hankkeen saavuttamaa yleistä hyväksyntää sen vaikutusten piirissä olevien osapuolten keskuudessa. Kolarin kunnassa pohditaan parhaillaan, miten Hannukainen Mining Oy:n kaivoshankkeeseen liittyviä kaivosyhtiön ja muiden sidosryhmien, kuten matkailun, porotalouden ja paikallisten kiinteistönomistajien, erilaisia intressejä voitaisiin yhteensovittaa kaivoskonfliktin välttämiseksi. Gaia teki viime syksynä Kolarin kunnalle selvityksen intressien yhteensovittamisen mahdollisuuksista. Selvityksessä todettiin, että konfliktin välttämiseksi kaivosyhtiön on aktiivisella ja osallistavalla sidosryhmäviestinnällä ansaittava sosiaalinen toimilupa.
Noin 10 kilometrin päähän Ylläksen matkailukeskuksesta suunnitellun Hannukaisen kaivoksen ympäristölupa ja kaivoslupa ovat parhaillaan käsittelyssä Pohjois-Suomen Aluehallintovirastossa ja Turvallisuus- ja kemikaalivirastossa (Tukes). Koska kaivostoiminnan harjoittaminen edellyttää lupien lisäksi kaivostoiminnan mahdollistavan kaavan, on Kolarin kunnalla kaavoittajana tärkeä rooli kaivoshankkeen mahdollistajana. Kunta valmistelee parhaillaan Hannukaisen kaivosalueen osayleiskaavaa, jonka kuuleminen on käynnissä. Kuuleminen tarjoaa paikallisille mahdollisuuden ilmaista mielipiteensä ja huolensa hankkeesta – ja toivottavasti tulla kuulluksi.
Uusi kaivoslaki (621/2011) sovittaa aikaisempaa paremmin yhteen yleiset ja yksityiset edut, mikä tarkoittaa, että kaivosyhtiön edun lisäksi kaivosluvan myöntämisessä huomioidaan myös ympäristön ja kansalaisten edut ja oikeudet. Uuden kaivoslain mukaan luvan myöntämisen esteenä on se, että kaivostoiminta aiheuttaa vaaraa yleiselle turvallisuudelle, aiheuttaa huomattavia vahingollisia ympäristövaikutuksia tai heikentää merkittävästi paikkakunnan asutus- ja elinkeino-oloja eikä mainittua vaaraa tai vaikutuksia voida lupamääräyksin poistaa (§48).
Hannukainen Mining Oy:n lupahakemus tuli vireille ennen uuden kaivoslain voimaantuloa, joten lupahakemuksen harkinnassa sovelletaan vanhaa kaivoslakia, jossa vastaavaa säädöstä yleisen edun huomioimisesta ei ollut, sekä uuden kaivoslain siirtymäsäännöksiä. Siirtymäsäännösten mukaan Tukes antaa kaivosyhtiölle lupapäätöksessään määräyksiä yleisen ja yksityisen edun turvaamiseksi.
Onko konfliktille vaihtoehtoa?
Konfliktien ennaltaehkäisy on ennen kaikkea vuoropuhelua, johon kaikkien tärkeiden sidosryhmien on osallistuttava. Hankkeesta vastaavalla – Kolarin tapauksessa kaivosyhtiöllä – on oltava päävastuu vuoropuhelun käynnistämisestä. Kaikkia osapuolia on kuunneltava ja kaikkien intressit on tunnustettava yhteisesti ääneen. Tämän jälkeen voidaan aloittaa neuvottelu, jossa osapuolet pyrkivät löytämään hyväksyttävän vaihtoehdon.
Kaivoskonflikti voisi haitata Ylläksen alueen matkailun kehittymistä ja ulottua myös Ruotsiin. Konfliktin välttämiseksi on siis tehtävä töitä. Siksi kunta perusti äskettäin Hannukaisen kaivoshankkeen vuorovaikutuksen kehittymistä seuraavan ohjausryhmän, johon kuuluu Hannukainen Mining Oy:n ja Kolarin kunnan lisäksi mm. matkailuelinkeinonharjoittajien ja Ylläksen alueen asukkaiden edustajia. Gaia avustaa ohjausryhmän työskentelyä. Viestintä – tiedon jakaminen ja keskusteluyhteyden rakentaminen – eivät vielä konfliktia ehkäise, mutta ovat välttämättömiä perusaskeleita.
Suomi kestävän kaivannaisteollisuuden edelläkävijäksi -toimintaohjelmassa (2013) todetaan, että systemaattinen ja proaktiivinen sidosryhmävuorovaikutus tukee kaivannaisteollisuuden taloudellista kestävyyttä, minimoi ympäristövaikutuksia sekä pienentää negatiivisia sosiaalisia vaikutuksia. Vuoropuhelu ei siis ole vain keino käsitellä ja minimoida ongelmia, vaan ennen kaikkea työkalu taloudellisesti, sosiaalisesti ja ympäristön kannalta kestävän hankkeen suunnitteluun. Hankkeen toteuttaminen ilman sosiaalista toimilupaa olisi taloudellinen riski kaikille osapuolille.
Kirjoittajat
- Pasi Rinne, Hallituksen puheenjohtaja & Elina Heikinheimo, Asiantuntija, Gaia Consulting Oy, etunimi.sukunimi@gaia.fi
