Uusi sähkömarkkinalaki astui voimaan syyskuun alussa. Laki lisää merkittävästi sähköverkkoyhtiöiden investointitarvetta, sillä se vaatii sähköverkon luotettavuuden huomattavaa parantamista. Tuoreessa laissa on määrätty, ettei jakeluverkon vioittuminen saa aiheuttaa yli kuuden tai asemakaava-alueen ulkopuolella yli 36 tunnin sähkökatkoa. Tämä vaatimus on täytettävä vuoden 2028 loppuun mennessä.
Asiakkaan kannalta lain sallima 15 vuoden siirtymäaika kuulostaa pitkältä, mutta verkkoliiketoiminnassa, jossa investointien eliniät lasketaan vuosikymmenissä, aika on huolestuttavan lyhyt. Toimenpiteisiin on siis ryhdyttävä pikaisesti.
Arviot sähköverkon luotettavuuden parantamiseksi tarvittavista ylimääräisistä investoinneista vaihtelevat 3 500 miljoonan euron (noin 230 miljoonaa euroa / vuosi) ja 5 500 miljoonan euron (noin 370 miljoonaa euroa / vuosi) välillä. Lukuja voi suhteuttaa kaikkien verkkoyhtiöiden yhteenlaskettuihin vuotuisiin investointeihin, jotka ovat olleet viime vuosina noin 450 miljoonaa euroa. Lähtökohtaisesti suurimmat lisäinvestoinnit kohdistuvat maaseutuyhtiöihin, ja useissa tapauksissa vuosittaiset verkostoinvestoinnit voidaan joutua lähes kaksinkertaistamaan.
Kahdesta suunnasta kiristyvä sääntely vaikeuttaa investointien toteuttamista
Sähköverkkotoiminnan sääntelyn keskeisenä periaatteena on, että jakeluverkkoyhtiön hinnoittelu on sidottu Suomen valtion 10 vuoden obligaatiokorkoon (ks. kuva 1).
Kuva 1. Valtion 10 vuoden obligaatiokorko ja regulaatiossa käytettävä toukokuun keskiarvo.
Matalan koron takia verkkoyhtiöiden sallittu tuottotaso on pienentynyt. Korkotason on povattu kestävän vielä useita vuosia alhaisena. Niinpä moni yhtiö on jo joutunut alentamaan tariffejaan, ja vielä useammalla yhtiöllä on paineita merkittäviin alennuksiin seuraavan sääntelyjakson aikana. Tämä vaikeuttaa tulevien investointien rahoittamista.
Sääntely kiristyy samaan aikaan myös toisesta suunnasta. Energiamarkkinaviraston asettama maakaapeloinnin keskimääräinen tavoitehinta on laskenut samaan aikaan, kun yleiset rakennuskustannukset ovat nousseet (ks. kuva 2). Jos verkkoyhtiö ei pysty tekemään investointeja viraston tavoitehinnalla, pienenee sääntelyn sallima tuotto yhtiön investoinnille.
Kuva 2. EMV:n keskimääräinen yksikköhinta KJ-maakaapelille ja kaivuulle.
Sähköverkkoyhtiöt joutuvatkin vakavasti miettimään, miten ne pystyvät rahoittamaan sähkömarkkinalain vaatimat suuret investoinnit ja pitämään samalla tariffinsa sääntelyn rajoissa.
Yhä useampi yhtiö joutuu turvautumaan myös lainanottoon verkostoinvestointien toteuttamiseksi. Yhtiöiden omistajille lainatarve voi tulla yllätyksenä, sillä kassavirta on ollut perinteisesti yhtiöstä omistajien suuntaan.
Gaia on tarttunut haasteeseen
Verkkoyhtiöiden täytyy toimittaa ensi kesään mennessä Energiamarkkinavirastolle kehittämissuunnitelma laissa määrättyjen tavoitteiden saavuttamisesta. Jotta kehittämissuunnitelma on toteuttamiskelpoinen eikä yhtiö sitoudu taloudellisesti ylitsepääsemättömiin investointeihin, on verkostoinvestoinnit suunniteltava nykyistä tarkemmin ja niiden vaikutus sääntelyyn huomioitava.
Tähän haasteeseen olemme Gaiassa tarttuneet. Pystymme tukemaan sähköverkkoyhtiöitä kehittämissuunnitelman laadinnassa, investointien optimoinnissa ja lainarahoituksen minimoinnissa.
Yli sääntelykausien ja tavanomaista liiketoiminnan suunnittelujaksoa pidemmälle ulottuva analyysi antaa mahdollisuuden ennakoida ongelmia hyvissä ajoin. Pitkäjänteinen suunnitelmallinen toiminta on sähköverkkoliiketoiminnalle luontainen ominaisuus, johon myös strategisen päätöksenteon on kyettävä.
Verkostoinvestointien toteutusvaihtoehtojen valinnassa on Gaian mallissa keskeisessä osassa riskien ja taloudellisten hyötyjen tasapainottaminen ja hallittu tuloksentekokyky.
Ville Karttunen ja Erkka Ryynänen
Kirjoittajat ovat Gaian energia-alan ja sähköverkkoregulaation vanhempia asiantuntijoita.
Lue lisää liitteestä
